-

-

maanantai 4. syyskuuta 2017

Saksassa asuminen ja suomen kieli

Ensihetkestä lähtien saksalaiset tai muunmaalaiset paikkakuntalaiset ovat olleet enemmän kuin innoissaan meidän suomalaisuudesta. Joskus vitsailen, että olemme jotain 'julkkiksia', kun menen vaikkapa postiin ja miesvirkailija tiskin takana jo ennen olen avannut suutani sanoo, että postia Suomeen lähettämässä. :) Täälläpäin asustelee varmasti paljonkin suomalaisia, emme ole ainoita 'kummajaisia' hassuine kielineen. ;)

Ja mikäs sitten erottaa meidät muista tuolla paikallisten seassa tai vaikkapa lihatistkillä marketissa; noh se meidän suomen kieli. Se hassu, erikoinen ja kuulemma kovalta kuulostava kielemme. On nimittäin käynyt monesti niin, että ihmiset ovat kysyneet olemmeko Venäjältä, Italiasta (?) tai Norjasta, kun puhumme jossakin perheen kesken. Ei niitä kieliä ole helppo erottaa, jos ei ole ennaltaan vaikkapa sitä kieltä puhuvia ystäviä. Myös saksan aksenttini on kuulemma kova (ja huono varmasti, heh) ja R-kirjainta sorauttelen kuulemma hyvinkin erikoisesti. Suomen kielessähän on varsin kiva suussa pyörivä R-kirjain. (Ärrän kierrän orren ympäri, ässän pistän taskuun... jne. ;))

Lapset olivat niin pieniä muuttaessamme, että oli sanomattakin selvää, että saksa tulisi olemaan vahvempi. Olemme toki täysin suomalainen perhe, mutta lapset ovat pienestä pitäen kuulleet niin paljon saksan kieltä päivittäin. Myös se leikkimisen kieli on saksa. Kun päiväkodissa on opittu laulut ja lorut saksaksi niin niillä jatketaa kotona. Kun kolmasluokkalainen on kuullut kavereilta jänniä juttuja ne kerrotaan hassulta kuullostavalta suomi-saksa -sekoituskielellä.

Meillä on aina luettu lapsille paljon ja kuunneltu musiikkia. Sitä tehtiin jo Suomessa asuessa. Lapset olivat varsin 'isoja', kun laitoin varsinaiset kehtolaulu-CD:t kiertoon. Nukkumaan käydessä on aina soitettu suomalaista musiikkia/satuja. Meidän huushollista löytyy myös monen monta Miina ja Manu -kirjaa CD-levyineen, on ollut aina suuri lemppari! Ne ovatkin olleet mukavia tarinoita ja selkeästi ääneen luettu kirja on ollut oivallinen ulkosuomalaisille lapsille.

Koulun alettua aloimme satsaaman enemmän saksankielisiin kirjoihin. Ne Muumit, Frozenit ja Mauri Kunnaksen kirjat ja kymmenet muut ovat nätisti niiden saksalaisten kirjojen seassa, mutta näiden koululaisten itsensä on parempi (minun mielipide!!) lukea ihan koulua ajatellen niitä saksankielisiä. Uskon ja toivon, että se suomi tulee kyllä hyvin perässä. Vaikkapa lasten puhe onkin sellaista erikoista. Iltasatukirjat ovat toki suomalaisia, koska jo kauan aikaa sen iltasatuvastuun on hoitanut lasten isä.

Nyt ovat kuitenkin lapset kasvaneet tai Suomenlomalla kävi jotakin, ovat nimittäin hyvin kiinnostuneita suomalaisesta popmusiikista. Suomenlomalla ympäriinsä ajeltuamme lapset pyysivät vaihtamaan radiokanavan aina SuomiPop:n ;), yrittivät laulaa mukana ja fiilistelivät. Nyt Spotifysta on kuunneltava (, mutta vain automatkoilla) jotakin suomalaista. Monesti sitten kyselevät mitä mikäkin tarkoittaa. Toki sanoituksissa puhekieltä ja slangisanoja niin eivät nämä 8-vuotiaat vaan tiedä kaikkia sanoja. Varmaan sitten siinäkin se puhe rikastuu tai kieli. Kunhan vähän miettii, että minkälaista musiikkia kuunnellaan....

Meillä ei ole ollut käytössä mitään erityisiä kikkakolmosia kielen säilymistä ajatellen. Olemme vaan maalaisjärkeilleet, että kirjat ja lukeminen on se juttu. Täällä meilläpäin ei ole Suomikouluja tai mitään vastaavia eikä meidän perhe tunne täältä meidän kaupungista kuin yhden suomalaisperheen ja hekin ovat ihan piakkoin muuttamassa pois. Harmi, että muuttavat pois. Ikävä tulee tätä suomalaisperhettä ja heidän kanssaan vietettyä 'suomalaista aikaa'.

Mutta olkoon muita suomalaisia tai ei, itse on löydettävä kielen säilymistemput ja luettava ja kuunneltava supisuomalaista. :)



Tällaista pientä maanantaipohdintaa tähän väliin.
Mukavaa loppuiltaa sinne....ja taas uusi viikko käynnissä!
Toivotaan kaikille huikeaa viikkoa :)

4 kommenttia:

  1. Noista aksenteista, "hassuista" kielistä ja varsinkin saksalaisten murteista ja kieli- ja ääntämisvirheistä riittäisi pitempäänkin juttua. Kuulen ensimmäisen kerran, että jonkun mielestä suomi olisi "kova". Kateellisia ovat saksalaiset, että me osaamme pyöräyttää ärrän kielen päällä italialasiten tapaan. Jos osaa vokkalirikasta ja sointuvaa suomea, niin on helppo laulaa vaikka Verdin oopperoita italiksi. Saksalaisten laulajien ja näytteljöitten on vaivalla opeteltava ärrän pyörittäminen teatterikoulussa/ konservatoriossa kielenopettajien avulla. Onneksi kukaan ei enää teitä varoita "puolikielisydestä", niin kuin varoiteltiin silloin muinoin kun pioneerit Saksassa rupesivat perustamman suomalaisia kielikouluja. Joku oli tehnyt päätelmiä Ruotsissa asuneitten suomalaisten lasten kielenkehityksestä.Onneksi Suomen opetusministeriössä ja kouluhallituksessa oli eri mieltä ja siellä ihmisiä, jotka tukivat suomenkielen opetusta ulkomailla. Nykyäänhän EU:lla on monikielisyyden tukemistoimet ja ohjelmat, joita en tässä enempää selitä. "Puolikielisiä" ei ole koskaan ollutkaan. Ymmärrän varsin hyvin teidän huolenne. Oikeassa olet. Suomenkieltäkin oppii vain kuulemalla ja lukemalla. Kaikkea hyvää teidän perheellenee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle pitkästä, kattavasta kommentista. Se R-kirjaimen ääntäminen tuottaa joskus nauruja, teen sen tietysti hieman 'liioitellen'. ;) Jostain syystä on ollut vaikeaa minulle sen saksalaisen kurkusta tulevan R-kirjaimen kanssa. Ehkä vielä opin. Olen yleisesti ottaen kova puhumaan, ja ehkä myös kovalla äänenpainolla, ehkä siitä tulee se 'kielen kovuus'. Puhun myös nopeasti, myös saksaksi. Sitä rauhallisuutta pitäisi harjoitella. Tulisi varmasti paaaaljon vähemmän kielioppivirheitäkin. :D Mukavaa viikkoa Sinulle ja kiitos vielä pitkästä kommentistasi!

      Poista
  2. Voi kuinka tuttuja juttuja aina, kun kerrot jotakin saksalaisista. Meitä on usein luultu myös unkarilaisiksi edellisten lisäksi. No kuulostavat varmasti sukulaiskielet keskenään samoilta.
    Tyttären perheessä puhutaan kolmea kieltä(monikulttuurinen perhe) ja olen onnellinen, kun lapsi saa heti syntymälahjakseen itselleen useamman kielen taidon. Kyllä useamman kielen taitaminen on rikkautta.
    T.Maija Myrskyluodolta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä on hieno lahja lapselle saada kasvaa monikielisessä perheessä. Se avaa paljon uusia mahdollisuuksia. Kuten sanoit, se on rikkaus.

      Poista