Vierailu saksalaisissa kodeissa

Hih, ehkä hiukan hassu aihe taas kerran, mutta teki kovasti mieli kirjoittaa aiheesta. Ja hei, voihan olla, että olen jo kirjoittanutkin joskus samaisesta aiheesta. Mutta koska aloitin postauksen näpyttelyn ennen kuin tarkistin asian, joten antaa tulla sitten vaan. Olkoot sitten jo joskus käsitelty juttu. :)

Enhän toki ole mikään sisustuksen tai arkkitehtuurin suurin ammattilainen, mutta ajattelin laittaa ylös hieman mitä itse koen saksalaiseksi sisustukseksi tai minkälaisia koteja ym. olen nähnyt. Olen toki vieraillut vain saksalaisten ystävieni tai naapurieni kodeissa, eli kokemukseni ovat kovin rajalliset. ;)

• Etupiha on aina kodin kaunistus! Pihoilla on puita, pensaita, kukkia ja kasveja. Ei rikkaruohon rikkaruohoa eikä mitään sotkua muutenkaan. Jonkun verran patsaita tai jotain asetelmia erilaisista tavaroista. Mutta paljon silmänruokaa ja katseltavaa kuitenkin. 
• Toisessa ääripäässä ovat hyvin askeettisesti laitetut etupihat. Muutama kivipaasi ja laatoitettu piha ja siinä se. Niitäkin näkyy ihmeen paljon. Mutta niissäkin siis toistuu tämä sama minkä aiemmin mainitsin, on kovin siistiä!
• Ja postilaatikko on yleensä kodin seinässä kiinni eikä niiden ulkonäöllä irroitella. :D Olen nähnyt yhden kirkkaankeltaisen postilaatikon. :) (Ja sanomalehdille/ilmaisjakelulle on sellainen teräksinen tuubi postilaatikon läheisyydessä.)
• Mutta mielestäni täällä ei ole mitään sellaista sääntöä, että talojen pitäisi olla samalla kadulla saman tyyppisiä tai suunnilleen saman kokoisia. Näin maallikon silmällä, jos asiaa tutkailee. Eräänä päivänä fillaroidessa tuli vastaan uutta/vanhaa omakotitaloa eri värisinä ja kokoisina. Meidän asunnon neliöt olivat ruokakomeroon verrattavissa, kun niitä ihaili ja ihmetteli. 
• Saksalaisissa kodeissa on talvella kylmä. :D
• Ja (vieras)wc:ssä tulee vain kylmää vettä, koska lämpimälle ei ole (kuulemma) tarvetta. :D Näin oli meidän tokassa kodissa ja ensin luulin, että oli joku vika kunnes vuokraisäntä asian minulle näin ilmoitti. (En siis kiistellyt asiasta tosi kivan vuokraisäntämme kanssa.)
• Huonekaluissa näkee tummaa puuta enemmän kuin vaaleaa. Toisin kuin vaikkapa Suomessa. Nämä toki myös maku-ja trendiasioita.
• Mielestäni Saksassa on enemmän näitä ns. huvimajoja (vai onko niillä joku muu sana? Pihamökki?). Toki sääkin on erilainen joten niille on melkein ympärivuotista käyttöä. Meidän ex-naapurien pihalla oli todella iso huvimaja. Entisajan kesämökit Suomessa ovat olleet sitä pienempiä. :)
• Eikä sovi unohtaa Wintergarteneita! Meilläkin oli kakkoskodissa sellainen, viihtyisä, isohko jälkeenpäin rakennettu lisähuone. Käytimme kyllä tosi paljon. Talvella kyllä viileä, mutta muuten tosi kiva tila kestitä vieraita.
• Keittiön yhteydessä on aika usein apukeittiö! (Aivan ihana keksintö! Meillä ollut 2/4 kodissa ja sitä usein kaipaankin. Niin kätevä.)
• Ja en tiedä onko meille vain sattunut huono mäihä tai meidän kavereille (hehe), mutta saksalaisissa asunnoissa on pienet jääkaappipakastimet. Ja esim. ekassa Saksa-kodissa meillä oli huikean suuri keittiö. En tiedä syytä tähän pieni-jääkaappi-ilmiöön. Mutta jos se kullanarvoinen apukeittiö löytyy niin sinne voi sijoittaa toisen jääkaapin/pakastimen.
• Keittiöistä voisi kirjoittaa vaikka oman postauksen, heh. Ihan sen tähden, kun sehän ei välttämättä kuulu vuokrattavaan asuntoon. Meillä on ollut hyvä säkä, eikä meidän ole tarvinnut ostaa esim. Ikeasta edullista keittiötä tai vaikka Ebaysta. Tiedämme kyllä yhden, todella monta kertaa muuttaneen, perheen joka on joutunut melkein joka muutossa ostamaan uudet keittiökaapit, sun muut kalusteet koska seuraavan kodin keittiö ollut eri kokoinen/mallinen. Vuokrailmoituksissa lukee Einbauküche, kun keittiö 'kuuluu' asuntoon.
• Monta vuotta sitten asuntoa etsiessämme törmäsimme suureen taloon jossa oli sauna! :D Asunnossa vaan haisi niin kamalalle (=kosteus), että muuten asunnon lähempi tarkastelu jäi kyllä siihen paikkaan. Mutta en usko, että sauna on kovin suuri harvinaisuus täkäläisissä kodeissa. Saksalaisethan tykkäävät saunoa, heidän saunomiskulttuurinsa on vain hieman erilainen kuin meidän suomalaisten.
• Yhden kaverin pienkerrostalossa on maan alla parkkipaikat kaikille asukkaille. Ei tarvitse talvella raapata ikkunoita. ;) Ja yhdet toiset kaverit asuivat aikanaan myöskin pienkerrostalossa jossa hissillä pääsi oman asunnon eteiseen asti. Että luksustakin löytyy oikein kunnolla! Ja tämä siis pikkukaupungissa. 

Nyt ei taida tulla muuta mieleen. 

Kysymyksiä saa toki heittää, jos 

osaan vastata. :D

Terkkuja & 

mukavaa loppuiltaa!! 

Sadepäivien viettoa

Ei saisi vaipua epätoivoon, kyllä se aurinko tulee taivaalla pilkottamaan, mutta täytyy myöntää, että sateet ovat saaneet mielen hieman matalaksi. Kevät tuli vietettyä pitkälti sisätiloissa ja, nyt kun tilanne on ehkä hieman vakaampi olisi kiva ulkoilla ja viettää aikaa fillarin satulan selässä. (Toki, aina voi pukea kirkkaankeltaisen sadetakin ja lähteä vaan ovesta ulos. :))

Mies naureskeli, että ihan turhaan olin murehtinut kukkien kuivumista, kun nyt ovat saaneet monen päivän aikana 'sangollisen' verran vettä niskaan. :D Täytyy sanoa, että parveke on kyllä nyt niin hurjan vehreä ja ihanan runsas. Hyvä, että ostimme montaa sorttia kasveja ja kukkia, näyttää kuin meillä olisi parvekkeella pieni, oma viidakko. ;)

Tällä viikolla ei ole ollut mitään ihmeempää, ei mitään sellaista josta kannattaisi :D blogin puolella mainita, mutta tänään sentään hieman actionia elämään! Meidän saksan kurssi kokoontuu erään pariskunnan luokse grillailemaan ja sitä odotan kovasti. Meillä on pieni ryhmä ja illan tapahtumapaikkana on viihtyisä koti jossa on valtavan iso katettu terassi. Meitä ei siis haittaa vaikka tulisi pieniä kiviä taivaalta. Mukava päättää tämä talvella alkanut kurssi yhdessä iltaa viettäen. Vien mukanani kemuihin ruisnappeja sekä mustikkapiirakan. Kuten olen aiemminkin maininnut, että olen löytänyt yhdestä marketista kanadalaisia metsämustikoita ja niistä saan tehtyä oivan piirakan. Tänään siis vielä pieni, iisi leipomishomma edessä!

Viikonloppuun kuuluu myös eräässä ravintolassa illastaminen,
paikassa jossa olemme syöneet vain kerran.
Mutta voi vitsit, ruoka oli silloin aivan erinomaista!


Kohta lämmittämään eilistä 
keittoa lounaaksi.
Terkkuja!

Jätttikokoiset yatzynappulat. :D

(Clas Ohlsonilta!)

Verenpisara-amppeli nostettiin pois roikkumasta 

ja heilumasta, sille pitää keksiä uusi, parempi paikka. 

Muratti se vaan jaksaa kasvaa ja on niin komea ja tuuhea. 

Laatoitusta pitäisi taas pestä, kuten kuvasta näkyy...

p.s. Jossain vaiheessa blogi jää pienelle 'kesälomalle'.☀☀☀

Salaatti kesähengessä

salaattisekoitusta

tomaattia

vihreitä oliiveja

kalamata-oliiveja

broileria

pinjansiemeniä

keitettyjä kananmunia

balsamicokastiketta

Taas on heitetty erilaisia ainesosia kulhoon 

ja syöty hyvällä ruokahalulla. ;)

Paras salaattti taitaa olla sellainen jota 

ei niin hirveästi suunnittele, heh.

(Meilläpäin on ravintola jonka ruokalistalla 

on 'yllätyssalaatti'. Joten tilattaessa et tiedä, että 

saatko kenties vegesalaatin, vai broileria 

tai vaikka juustoa. :))

❤

Kivaa tiistaita sinulle, toivon sinulle auringonpaistetta.

Lasten synttäreille kakut: mansikka- ja emojikakku

Synttärikakut olivat sievät, pienet ja hyvin maukkaat.

Kakut olivat lasten toiveiden mukaiset ja aion leipoa

tästä eteenpäinkin tällaisia pieniä synttärikakkuja. Että kaikki

 varmasti menee, ettei mene hyvää herkkua hukkaan. :)

Aloitetaan ensin kakkupohjista, molemmat oli leivottu 

sillä kuuluisalla ja superhelpolla 'lasitekniikalla'. 

Eli 3 samankokoista lasia otetaan esille, 

ja yhteen rikotaan haluamasi määrä kananmunia. 

Ja se kananmunien määrä lasissa näyttää 

sokerin sekä jauhojen määrän.

Itse laitoin vähemmän sokeria kuin mitä 

olisi kuulunut laittaa ja jauhojen 

sekaan heitin vielä leivinjauhetta. 

(Suklaakakun pohjassa on myös hieman 

kaakaojauhetta.)

Suklaakakussa oli 3 kananmunan pohja jonka paistoin 

pienessä, n. 20 cm irtopohjavuoassa. 

Mansikkakakussa oli 2 kananmunan pohja

ja paistoin pienessä teflonpiirasvuoassa.

Mansikkakakku oli kostutettu laimennetulla 

appelsiinimehulla ja mansikkaviipaleiden alla oli 

muhkea kerros kermavaahtoa (jonka seasssa oli 

Sahnefestiä eli suomeksi: kreemijauhe).

Isommat (kaupan) kukkakoristeet ovat marsipaania 

ja pienet ovat vohvelia. Ja ripaus pinkkiä 

strösseliä.

Suklaakakun sisällä Annin uunissa blogin 

ohjeella tehtyä suklaamoussea.

Puolitin ainesosat, koska meidän kakku 

oli pikkuruinen. Tuli oikein sopiva määrä. :)

Annin uunissa mousseohje, KLIK!

300 g tuorejuustoa

1 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

4 dl kermaa

300 g tummaa suklaata

Sulata suklaa mikrossa.

Vaahdota kerma kulhossa. Vatkaa tuorejuusto ja sokeri toisessa kulhossa.

Lisää sula suklaa tuorejuustoseokseen vatkaten.

Vatkaa lopuksi kerma joukkoon.

Mousse on valmis sellaisenaan kakun väliin.

Kostutin suklaakakun vaniljasokerilla 

maustetulla maidolla ja päällä 

sitä samaa kermavaahtoa kuin mansikkakakussa.

Valmistin moussen edellisenä päivänä ja 

valmistin kakun siinä samassa irtopohjavuoassa

jossa olin leiponutkin kakun. Kakku pysyi näin 

hyvin kasassa ja piti muotonsa. 

Tosi simppeliä, mutta lapsille maistuvaa herkkua!

Ja koristeetkin menivät nappiin. ;)

♦♦♦

Koska viimeksi siellä on herkuteltu synttärikakuilla?

Onko kesäjuhlia tiedossa?

❤

Lasten tosi kivat 11-vuotissynttärit!

Ihanat & superhauskat lasten kemut on nyt juhlittu!

Hillityt yhteisjuhlat, hillitty määrä juhlijoita, kivat pelit 

ulkosalla, kivoja lahjoja (hillitty määrä niitäkin ;)) 

ja herkkuja paljon, kuten asiaan kuuluu!

Synttärikakkukuvat haluan tarkoituksella jakaa toisessa 

postauksessa, mutta tässä vilahtaa jotain muuta mitä oli tarjolla.

♦

Butterkeksejä ja vaahtokarkkeja

Vaahtis keksin päälle ja lämmitetään hetki mikrossa. Vain sen 

verran, että vaahtis sulaa hieman ja toinen keksi päälle kanneksi.

♦

Oreo cookie pops

(1 pkt Oreoita ja muutama päälle

 murskataan ja keksimurskaan 

lisätään 50 g maustamatonta 

tuorejuustoa. 

Massasta pyöritellään palloja, 

tökätään jätskitikkuun ja 

laitetaan kohmettumaan jääkaappiin hetkeksi. 

Ja lopuksi dippaus sulaan maitosuklaaseen 

ja koristeet oman maun mukaan.

♦

Suklaamuffinit

2 kananmunaa

2 dl sokeria

100 g margariinia

2 dl kermaa

4 dl vehnäjauhoja

0,5 dl kaakaojauhetta

2 tl leivinjauhetta

Sekoita kananmunat ja sokeri. 

Yhdistä kuivat aineet ja lisää 

vuorotellen kerman sekä margariinin 

kanssa taikinaan.

Paista 200 asteessa n. 15 min.

Meillä koristeena kaupan valmista 

maitosuklaakuorrutusta (Kuchen Glasur)

ja tietysti strösseleitä.

♦

Sitten meillä oli myös mininallekarkkeja, Smarties-karkkeja, 

Milkan minisuklaakakkupaloja, pizzaa sekä sipsejä.

Pizzat menivät heti ja sipsipusseja sai olla avaamassa 

ihan koko ajan.

Cookie popseja ahmittiin urakalla ja uskon, että
nämä jäävät meidän herkkulistalle, kun järkätään
seuraavan kerran juhlia. Lapset pitävät kaikesta pienestä
herkusta ja näitä on niin hauska syödäkin tikusta.

Ja vaikka juomana löytyi jääteetä ja limsoja niin yllättävän 

moni halusi ottaa myös vettä. Hyvä niin!

:)

Mukavaa sunnuntaita SINULLE!

❤❤❤

Hei vaan heinäkuu!

Heinäkuu saapui rytinällä ja kaatosateiden kera (hellepäivien jälkeen ihan toivottua). Parvekkeen kukat ovat ehkä saattaneet aika ajoin kärsiä, mutta ihan normijuttu näin kesällä. Välillä paahtaa ja välillä kaivetaan sadetakki ja saappaat esille. Olen maininnut tämän aiemminkin, mutta minusta tuntuu, että tämä alkuvuosi sekä alkukesä on kulunut supernopeasti. Ihan oikeasti, pääsiäinen oli viime viikolla. Tuntuu myös, että tätä kuun vaihtumista on odotettu. Tai ainakin täällä. :D Hei vaan heinäkuu!

Sekä viime, että tällä viikolla olen treffaillut ystäviä. Viime viikolla juhlimme hyvin hillitysti 10 hengen porukassa 40-vuotta täyttävää ystävää (pyysin äitiäni lähettämään Suomesta Muumi-mukin sekä Finlaysonin pyyhkeen.) aamiaisen merkeissä. Oli niin mukavaa vaihtaa kuulumisia kasvotusten, pitkästä aikaa. Ei se viestittely 'ihan sama' asia ole, vaikka niin mukavaa onkin ja piristää yksinäisinä päivinä. Mutta hei, huikean herkkupöydän ääreen on aina mukava istahtaa! Ei siihen aina edes syytä tarvita. Viime viikolla tuli myös tavattua raskaana olevaa ystävää aamuteen parissa. Ei ole enää pitkä aika, kun hänen toinen lapsensa (tyttö) syntyy ja oli mukava tavata vielä, kun hän on yhtenä kappaleena. ;) Ja tietysti olin ostanut hänelle sekä tulevalle pienokaiselle lahjan. (DM:ssä on mielestäni niin suloisia vauvanvaatteita.) Vauvauutiset ovat aina ihania! <3

Toissapäivänä treffasin myös yhtä toista kaveria aamupalan merkeissä ja oli oikein mukava jutustella vaikka viime viikolla synttäreillä viimeksi törmäsimmekin. Ankean ja ahdistavan kevään jälkeen kaipaa nyt näitä kontakeja hurjan paljon ja lyhyestäkin juttuhetkestä saa taas virtaa ja hyvän mielen. Olen jo sopinut treffaavani Suomessa paria kaveria ja pitää vaan sopia heti aikataulut ym valmiiksi. On kyllä niin kova ikävä Suomeen, että ihan hyvä, jos nämä viikot sujahtavat ohitse kuin pikakelauksella.




Minua ei saanut maauimalaan pulikoimaan,
kun kävimme pari päivää sitten.
Hrrrr.
Lapset sekä mies uivat kyllä mielellään. :)
Viikonloppuna, jos paistaisi vähän enemmän ja
uskaltautuisin taas itsekin mukaan. ;)


Mukavaa viikonloppua!

Flammkuchen mit Speck, Zwiebeln (elsassilainen liekkipiirakka)

Hei, hei heinäkuu!


Kun löysimme ruokakauppareissulla valmiita Flammkuchen-pohjia, homma oli sillä selvä! Paketti roudattiin kotiin ja valmistimme ihka ekaa kertaa kotona Flammkuchenia eli elsassilaista liekkipiirakkaa. Ravintoloissa olemme syöneet tätä useastikin ja tykkäämme kovasti. Ohut pohja, hivenen rapea reuna, ranskankermaa pursuava pohja :D ja tarkasti valikoidut päälliset. Ei liikaa eikä todellakaan liian vähän. Me kokeilimme perinteistä reseptiä eli pekonia, sipulia sekä ranskankermaa pohjalla. Me heitimme myös kypsän piirakan päälle kirsikkatomaatteja sekä rucolaa.

Uuni lämpiämään 250 asteeseen

Pohjan päälle tulee ranskankermaseos eli 

1 prk ranskankermaa ja 1 prk Schmandia 

(<-- joka taitaa olla kuin Suomessa smetana...)

Ripaus suolaa ja valkopippuria mausteeksi

seoksen joukkoon.

Pienennä pekoni ja sipuli.

Ja laita piirakan päälle.

Paista piirakkaa 250 asteessa noin 8 min.

Kypsän piirakan päälle puolitetut 

kirsikkatomaatit sekä rucola.

Koska itse emme tehneet pohjia, kopioin tähän reseptin jonka löysin Yhteishyvän sivuilta, KLIK!



4 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
1 kpl kananmunankeltuainen
1 dl vettä
2 rkl öljyä

Yhdistä jauhot ja suola kulhossa. Sekoita toisessa astiassa keltuainen, vesi ja öljy. Sekoita keltuaisseos jauhoihin ensin haarukalla ja vaivaa taikina sitten nopeasti käsin tasaiseksi. Lisää hieman jauhoja tarvittaessa. Taikinan pitää olla kosteahkoa, mutta se ei saa tarttua käsiin.


(Mutta niitä kaupan valmiita pohjia voin myös lämmöllä suositella!)




Ja hieman Flammkuchen-faktaa  (Wikipediasta) tähän lopuksi:

Flammkuchen (German lit. "flame cake"; French: tarte flambée) is a speciality of the historic regions of Alsace, Saarland, Baden and Pfalz at the French-German border region. It is composed of bread dough rolled out very thinly in the shape of a rectangle or oval, which is covered with fromage blanc or crème fraîche, thin-sliced onions and lardons. It is one of the most famous specialties of the region. Depending on the region, this dish can be called Flàmmeküeche, Flàmmaküacha or Flammekueche in Alsatian, Flammkuche in Lorraine Franconian, Flammkuchen in German or tarte flambée in French. All these names translate as "pie baked in the flames." Contrary to what the direct translation would suggest, tarte flambée is not flambéed but is cooked in a wood-fire oven.

There are many variations of the original recipe in terms of the garniture. The standard variations are;
Gratinée: with added Gruyère cheese;
Forestière: with added mushrooms;
Munster: with added Munster cheese;
Sweet: dessert version with apples and cinnamon, or blueberries, and flambéed with Calvados or another sweet liqueur.

The dish was created by Germanic farmers from Alsace, Baden and the Palatinate who used to bake bread once a week. The Flammkuchen was originally a homemade dish which did not make its urban restaurant debut until the "pizza craze" of the 1960s. A Flammkuchen would be used to test the heat of their wood-fired ovens. At the peak of its temperature, the oven would also have the ideal conditions in which to bake a Flammkuchen. The embers would be pushed aside to make room for the cake in the middle of the oven, and the intense heat would be able to bake it in 1 or 2 minutes. The crust that forms the border of the Flammkuchen would be nearly burned by the flames. The result resembles a thin pizza. After the annexation of Alsace by France the Flammkuchen made its way as tarte flambée into French cuisine.