-

-

tiistai 10. toukokuuta 2016

Erste Mai meni jo!

Jo ensimmäisestä vapusta tai oikeammin huhtikuun vikasta/toukokuun ekasta lähtien olemme juhlineet sitä yhdessä mukavien naapurien kera. Yhdessä olemme juhlineet monenmoista; Polterabend (polttarit), Hochzeit (häät), Geburtstag (syntymäpäivä) ja varmasti muitakin juhlanaiheita on ollut.

Nämä nykyiset ex-naapurit ovat ottaneet meidän perheen avosylin vastaan kaikkiin rientoihin ja ovat alusta asti kovasti yrittäneet ymmärtää takkuilevaa saksaamme. Nyt toki saksa sujuu huomattavasti paremmin ja esim. lasten ollessa isompia ja heidän puhuessa hyvää saksaa, yhdessäolo on hieman 'vapautuneempaa'. Meidän naapureistakin huomaa tyytyväisyyttä, kun keskusteluista saa jotain selkoa! Hah!

Mieheni entinen kollega päivitteli usein sitä kuinka olemme sattuneet samaan hyvät naapurit. Voitimme naapuri-Eurojackpotissa. :) Ei se, että olisimme joka ikinen päivä toistemme kanssa tekemisissä, koska se ei ole niin vaan se, että ovat ns. hyväksyneet hassut suomalaiset naapurit ja opettaneet meidät paikallisille tavoille. En minä kirjoista ole lukenut, mitä saksalaisissa häissä tehdään, vaan olen saanut itse omin silmin kokea. ;)

Erste Mai -hulinat pitävät naapuripiirissämme sisällään aina samat (varmasti hyväksi havaitut) rutiinit. Yhdessä pystytämme, yhdessä hankkimamme suuren teltan. Yleisesti ottaen teltan kasaus kuuluu miesväelle, näin olen huomannut, mutta naisten auttamishalua ei tyrmätä tietenkään. Olutpullot sihahtelevat auki ja colaa ja virvokkeita kuluu uurastaessa. Naiset nauttivat Radleria eli oluen ja sitruunalimsan sekoitusta, itse en vieläkään, 5 vuoden Saksassa asumisen jälkeen nauti oluen mausta. Lapset leikkivät keskenään ja jokainen on tuonut tullessaan omat aterimet ja lautaset. Näin ollen järkyttävä tiskivuori ei jää vain yhden harteille. Muuten juodaan pullon suusta ja muovimukeihin kirjoitetaan oma nimi sekaannusten välttämiseksi.

Aina eräs tietty naapurinmies on buukattu grillattavien hankintahommiin ja hän myös hoitaa grillauksen muutaman häntä auttaessa. Muuten lisukkeet ovat valmistettu yhteisvoimin ja jokainen tuo tullessaan jotakin. Olen vuosien varrella tuonut niin salaattia, korvapuusteja, suomalaisia konvehteja kuin muffinejakin. Suomalaisesta suklaasta, Fasusta, tykkään naapureiden pitäneen kovasti. Herkut eivät kauaa kerinneet pöydällä vanheta...(lähikaupastamme löytyy Fazerminttiä jota olen joskus ostanut, jos muuta suomalaista ei ole kaapin perällä pyörinyt)

Ja toki juhlien kustannukset jaetaan aina tasavertaisesti kaikkien perheiden kesken. Mutta vain aikuiset maksavat, summa tietysti vaihtelee, juhlista riippuen. Kun on tietyt 'pelisäännöt' joita noudatetaan jokainen kerta aina samalla lailla, on jotenkin helppoa ja tutun turvallista. Toki joku saattaisi huomauttaa siitä, että miksi aina samalla tavalla...mutta miksipäs ei? Hyväksi havaittua ei kannata vaihtaa. ;)


Nyt nauttimaan paahtavasta auringosta, Tschüss!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti