Oikojalla ja hammaslääkärillä korona-aikana

On niitä tiettyjä menoja joita ei vaan voi välttää. Niitä voi hiukan siirtää, kuten mekin teimme (siirsimme ehkä kuukaudella eteenpäin). Mutta kuitenkin jossain vaiheessa sinne on luunsa raahattava vaikka vähän jännittääkin.


-----------------------------


Oikojan luona meitä odotti jo alakerrassa, etuovella hammashoitaja maski kasvoilla ja käsineet kädessä. Pihalla parveili ihmisiä monen metrin välein toisistaan. Ja ihmettelin aluksi, että miksi ihmeessä ihmiset odottavat ulkona, oliko sisällä niin lämmin. Ennen kuin minulla välähti, että toki sen takia, että pystymme ottamaan muihin etäisyyttä. Hoitaja neuvoi meidät sisälle ilmoittautumaan, maskeinemme, ja sitten meidän pitikin jo palata ulos odottamaan. Ulkona odottavalla hoitajalla oli kännykkä johon hänelle ilmoitettiin, kuka oli seuraavana vuorossa. Kun tuli meidän vuoromme sisätiloissa oli henkilökunnan lisäksi ihan pari hassua muuta asiakasta. Eli pystyimme hyvin antamaan toisillemme tilaa eikä mitään epämiellyttävää ruuhkatilannetta ollut missään.

Kun vein muksut hammaslääkärille huomasimme jo kaukaa, että ulko-oveen oli teipattu ohjelappunen. Asiakkaita pyydettiin pimpottamaan ovikelloa ja odottamaan. Me olimme lasten kanssa pukeneet maskimme ja pian hammashoitaja tuli kysymään nimeämme sekä aikaamme. Hän ilmoitti, että sisällä odotushuoneessa saisi olla kerrallaan vain kaksi ihmistä ja meiltä kysyttiin, että voisimmeko millään odottaa autossa. Meillä oli auto aivan rakennuksen edessä sopivasti parkissa niin ilmoitin rouvalle meidän odottavan mielellämme autossa. Hän lupasi ilmoittaa, kun meidän vuoromme tulisi. Emme kerinneet varttia kauempaa istuskella autossa musiikkia kuunnellen, kun näimme rouvan viittoilevan meille. Minun piti heti ovella ojentaa lasten Krankenversicherungskartet (eli sairausvakuutuskortit) toiselle hoitajalle, kun toinen hoitaja ohjasi meidät käsienpesulle. Pesun jälkeen toinen lapsista lähti suoraan hammastarkastukseen ja minä sain desinfioidut kortit takaisin. Odotushuoneesta pyydettiin ystävällisesti kolmekymppistä rouvaa siirtymään autoonsa odottamaan, kun me olimme tulossa huoneeseen. En ollut siis mitään ilmoittanut, että meidän juuri siellä tarvitsisi odottaa, mutta hoitaja perusteli tälle rouvalle, että lasten olisi mukavampi odottaa sisällä kuin ulkona. Rouva lähti hyvillä mielin ulos odottamaan (haukkaamaan happea :)).

Ennen kuin olimme valmiina lähtöön hoitaja kävi vielä odotushuoneessa ilmoittamassa (siellä vartutaaan oven takana), että hän toisi minulle uudet ajat, jotta meidän ei tarvitsisi odottaa eteisaulassa. Siellä oli muita ihmisiä sillä hetkellä pesemässä käsiä tmv. Eli kaikki hommat hoituivat kuin rasvattu ja niin nopeasti ja sulavasti. Niin stressaava tilanne, mutta asiat on hoidettu parhaalla mahdollisella tavalla. :)




Pitää vielä mainita miten hommat oli järjestetty, kun kävimme viikonloppuna kenkäkaupassa. Siellä pysyttiin kärryillä, hyvin yksinkertaisella tavalla, että paljonko asiakkaita oli kerralla kaupassa (riippuu kaupan koosta, että montako asiakasta saa olla kerralla). Nimittäin oven suussa on pari laatikkoa. Jokainen asiakas sisääntullessaan ottaa oikeanpuoleisesta laatikosta muovisen hälytysnappulan. Ja kassan kautta kävellessään ulos liikkeestä laittaa sen toiseen laatikkoon. (Ja ennen kuin nappulat siirtyvät siihen oikeanpuoleiseen ne spreijataan pesuaineella.) Eli, jos sisäänastuessasi siinä laatikossa ei ole yhtään nappulaa jäljellä, se tarkoittaa sitä, että liikkeessä on jo tarpeeksi väkeä. Yksi työntekijä siivoili kaupan etuosaa joten hän pysyi kärryllä, että milloin niitä 'käytettyjä' häläreitä piti käydä desinfioimassa. Joten hommat näyttivät sujuvan sielläkin kuin rasvattu. :)




Tällaista mietettä tähän väliin. 
Antaa hieman mielenrauhaa, kun tietää 
että eri alojen ammattilaiset kyllä tekevät 
kaikkensa, että he itse voivat työskennellä 
ja asiakkaat asioida turvallisin mielin. 




Mukavaa torstaita sinulle, 
joko ne koulut ovat jo Suomessa alkaneet?