perjantai 11. tammikuuta 2019

Vanhassa kodissa...

Tulee aina niin hyvin fiilis, kun törmää tuttuihin. Olkoon sitten kaupan kassalla tai vaikka lääkärin vastaanotolla, on kiva tavata joitain tuttuja naamoja joita et kovin usein näe. Ei sillä, etteikö heitä olisi kiva nähdä joita näkeekin usein... Heh! Tapasin Lidlin fillaritelineillä vanhan vuokraemännän, meidän toisesta Saksa-kodista siis. Kyllä meillä juttua riitti vaikka viime kerrasta olikin aikaa enkä siis tunne rouvaa niin mielettömän hyvin. Mukava keski-ikäinen rouva kuitenkin. Mahtoi varmaan ihmetellä, kun olin niin puheliasta sorttia tänään. Mutta tykkään ylipäänsä puhua ja kuunnellakin, olen sellainen hölösuu.

Tulee hyvä fiilis siitä, että kaikkien näiden vuosien jälkeen on paljon ystäviä ja sitten niitä hyvänpäivän tuttuja. On ihmisiä keiden kanssa vaihtaa ohimennen pari sanaa tai niitä keitä kutsuu luokseen kylään. Ei pidä ollenkaan pitää sitä aivan itsestäänselvyytenä, ei se ystävystyminen ole aina helppoa ulkomailla tai saati missään. Tai siis se vaatii itseltään paljon ja siltä vastapuolelta. Uskaltaa avata suun ja olla avoin uudelle. Ei sen uuden sydänystävän tarvitse ilmaantua hetkessä tai voi ilmestyäkin, mistäs sitä kukaan tietää. Uusi kulttuuri ja kieli kyllä tekevät sen oman haasteensa, mutta väliäkös sillä, jos alkuun menee sanat sekaisin. Kyllä minäkin hölisin varmasti ihan puuta heinää siellä Lidlin pihalla ja rouva sai ihmetellä minun hassua saksaani. ;)



Nyt fiilistellään hieman sitä meidän vanhaa
kotia ja lisään parit vanhat kuvat sieltä.
Ihan nyt sen kunniaksi, että törmäsin
siihen vanhaan vuokraemäntään.
Ja haasteena kaikille siellä, että jutelkaa
siellä bussipysäkillä tai kauppajonossa
ihmisille, ties vaikka löytyisi se uusi
sydänystävä (ja ei siis niissä vanhoissa
sydänystävissä ole mitään pahaa ;))


Kivaa viikonloppua Sulle!!




















keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Marimekon liina pöydällä



Punaisessa Mariskoolissa sekalaisia karkkeja, 
eivät ihan helposti näköjään lopu. ;)





Tämä tähti-kynttiläkippo on yksi lemppareistani, 
sain sen toissa vuonna joululahjaksi eräältä ystävältä.








Marimekon musta-keltainen Lumimarja - liina päätyi pesun kautta kaappiin ja pöydälle pääsi toinen kiva Marimekon kangas (Villi Ja Vapaa by Fujiwo Ishimoto 2003). Se on ostettu verhoksi parvekkeen oven eteen, siksi näitä minulla on ollut vain yksi. Ja koska tässä kodissa ei ole verhotangon verhotankoa kangas päätyy kätevästi sitten pöydän päälle. 

Tämä muutama vuotta vanha pöytä on sen verran pitkä, että annoin monta pöytäliinaa
eteenpäin, mm. äidilleni. Edellinen tumma Iskusta ostettu pöytämme oli hieman lyhyempi ja monet liinat oli mitoitettu tietysti sitä varten. 


Juuri, kun olen pyöräilyn makuun päässyt niin ulkona tuulee ja myrskyää oikein kunnolla. Ei edes uskalla hypätä satulaan! 


Huomentapäivää sinne
mitäs ohjelmaasi kuuluu tälle viikolle?
:)



tiistai 8. tammikuuta 2019

Mitä Grundschulen jälkeen...

Viimeistään kolmannella luokalla aletaan miettimään jatkosuunnitelmia Grundschulen jälkeen. Grundschule, peruskoulu, kun kestää sen 4 luokka-astetta. Koulu aloitetaan yleensä sinä vuonna, kun lapsi täyttää 6-vuotta ja oppivelvollisuus alkaa (eli Schulpflicht, koulupakko). 4-luokan loputtua lapsi on n. 10-vuotias. Eli varhaisessa vaiheessa pitää vanhempien tehdä tärkeitä ratkaisuja sulassa sovussa lapsen kanssa.

Ennen koulun aloittamista lapset käyvät koululla ilmoittautumassa ja siellä on myös lapselle erilaisia testejä, onko hän valmis aloittamaan koulun 6-vuotiaana jne. En muista tarkalleen ottaen mitä lasten kuului tehdä, olin jotenkin sivussa istumassa, mutta jotain tehtäväpapereita laitettiin  nenän alle ja kyseltiin kysymyksiä.

Noh, kuitenkin, kun nelosluokka on taputeltu toivottavasti hyvin arvosanoin astutaan uuteen kouluun ja uuteen ympäristöön kera uusien kasvojen ja uusien asioiden. Aluksi oppiaineet taitavat olla pitkälle niitä tuttuja samoja, mutta pikkuhiljaa kuvioihin tulee muitakin aineita. Mahdollisesti koulu on hieman kauempana ja mitä todennäköisempää uusi koulu tulee olemaan paljon edeltäjäänsä suurempi. Syksyyn ja alkutalveen kuuluu olennaisesti tutustumiset paikkakunnan kouluihin; Gymnasium, Realschlule, Gesamtschule ja Oberschule ja mitä näitä nyt omalta lähialueelta löytyykään. Vaihtoja on, varmasti jokaisella koulaiselle löytyy se oma juttunsa. Eli monia jänniä juttuja lapselle ja vähän niille vanhemmillekin. Onhan se koulun valinta iso askel.

4-luokan alussa (varmasti vaihtelee koulujen ja kaupunkien kesken) käyt opettajien kanssa lävitse mihin lapsen kannattaisi suunnata seuraavaksi. Käydään lapsen arvosanat ja vahvuudet yms lävitse. Opettaja ei tee valintaa teidän puolestanne, mutta ilman muuta ammattilaisen mielipidettä on hyvä kuunnella. Jokaiselle meille vanhemmalle se oma pikkukullannuppu on se maailman fiksuin ja filmaattisin, mutta opettaja näkee kaiken sen hyvän keskeltä myös jotain haasteita. Varmasti kaikilla lapsilla (ja aikuisilla varsinkin...) niitä on. Esim. meidän neiti on tunneilla joskus hyvin ujo koululainen, kun taas poika sellainen luokassa hölöttäjä. Kummankin täytyy skarpata, mutta eri tavalla.

Peruskoulun päättötodistuksilla voi hakea toisen asteen opintoihin joko yleissivistävään tai ammatilliseen koulutukseen. (Saattaa myös olla, että hakupapereihin pitää lisätä muutama koulutodistus, ei vaan se viimeisin. Toiset koulut myös mielestäni painottavat sitä, että tärkeimpien aineiden eli saksan sekä matematiikan arvosanojen kuuluisi olla kiitettäviä....eli paineitakin lapsella voi olla arvosanojen suhteen...)




En vielä ole kovin perillä kaikesta aiheeseen liittyvästä tai ylipäänsä saksalaisesta toisen asteen koulutuksesta, mutta postailen taas aiheesta lisää, kun tietotaitoa aiheesta kertyy. Näissäkin varmasti niin paljon eroja, että en osaa kirjoittaa kuin tämän alueen näkökulmasta.


Vielä ei tarvitse murehtia 
Abitur'ia tai mitään muutakaan.
Annetaan vaan ajan 
kulua ja katsellaan miten 
se koulu sitten syksyllä lähtee
rullaamaan. Siihen syksyyn 
on onneksi vielä 
kaaaamalasti aikaa! 

Jos on aiheesta kysyttävää 
koitan vastata parhaan 
kykyni mukaan, kuten 
sanottua en ole vielä aiheesta
(valitettavasti) vielä itsekään 
ihan kärryillä. ;)

Värikäs kanakeitto

Tällaista arkiruokaa tällä erää, kannattaa ihmeessä kokeilla. Talveen kuuluu ehdottomasti suloiset, lämmittävät keitot ja keitot vaan paranevat päivä päivältä...toki, jos jää mitään jäljelle ekan syöntikerran jälkeen, heh. Meidän keitossa oli enemmän kasviksia kuin broileria ja hyvin upposi eilen illalla myös kahdelle pienemmälle ruokakriitikolle.





Ohje, KLIK! (Kodin Kuvalehti)



450 g broilerin fileesuikaleita
2 l vettä
1 tlk kookosmaitoa (en käyttänyt)
1 ps pakastekasvissuikaleita (pakasteesta porkkanaa, hernettä, kukkakaalia sekä tuoretta paprikaa)
1 ps pakastemaissia
4 kanaliemikuutiota (3 kasvisliemikuutiota)
1 rkl curryjauhetta
ripaus valkopippuria
1 dl pitkäjyväistä riisiä

Pinnalle
persiljaa (minulla oli pakastepersiljaa -toimii!)


Ruskista broilerisuikaleet öljyssä isossa kattilassa. Lisää kattilaan vesi ja kookosmaito. Kiehauta, lisää pakasteet, mausteet ja riisi.
Keitä hiljalleen, kunnes riisi on kypsää. Tarkista välillä maku ja lisää halutessasi currya tai pippuria.

Saat keittoon lisää makua, jos lisäät Koskenlaskija-sulatejuustoa. (Ja minähän lisäsin, kun kerta olimme sitä Suomesta asti tuoneet. ;))


Herkuttelemisiin!!









maanantai 7. tammikuuta 2019

Joulua riisuttu pois...





Ikean tähdet vielä ikkunoissa. Niistä en vielä hevillä luovu!



Vuoden ekat tulppaanit. <3
Adventtikynttilät poltetaan ensin pois ja sitten hankitaan uusia.








Oli ihana nähdä kukkakaupassa tulppaanikimppuja, 
valikoima oli kyllä pienehkö. Muutkin kuin minä olivat olleet 
siis kukkaostoksilla. Aalto-vaasi on superkaunis, kun siinä 
on pari kimppua tulppaaneita. <3


Mukavaa maanantai-iltaa kaikille.
:)



sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Joululahjat 2018

Viime vuonna taisin olla aika kiltti, ainakin lahjojen perusteella voisi näin ajatella. ;) Heh, olen kyllä normaalistikin ihan kiltti ihminen. Ehkä liikaakin, miehen mielestä ainakin. :D Tänä vuonna sain kauniita, ihania lahjoja ja miehen kanssa jaoimme myös monta mukavaa lahjaa. Kimppalahjat ovat aina kivoja.

Tänä jouluna sain pukea ylleni uuden Adidaksen hupparin (olin halunnut uuden sporttisen hupparin sellaiseksi rennoksi, mutta lämpimäksi vaatteeksi. Olen tunika- ja neuletakki -tyyppi ja sporttinen huppari tuli enemmän kuin tarpeeseen!), kun aloitin lukemaan uutta joululahjakirjaani; Michelle Obama - Minun tarinani (Becoming). Kirja ollut hyvin kiehtova ja hyvä. Olen aina pitänyt edellisen First Ladyn tyylistä ja olemuksesta muutenkin ja arvasin, että pitäisin kirjastakin. En ollut edes ääneen toivonut tätä kirjaa, mutta tarkkaavaiset tontut olivat olleet sitten kuulolla, että saattaisin kiinnostua. Voin suositella kirjaa, rouva Obama on hyvin kiehtova, älykäs henkilö ja kirja on mielestäni hyvä.

Sain myös Muumimukin, sellaisen jota ei enää valmisteta! Se tulee olemaankin meidän yksi aarteista. Koska en ole varmaan aiemmin edes omistanut hiukan vanhempaa tuotantoa. En ole niin hyvin selvillä Muumimukeista, mutta sen tiesin, että tämän tuotanto on jo lopetettu. Eli uudesta mukista teetä ja suuhun joululahjasuklaita ja -toffeita. ;)

Sain myös värikkäät villasukat, Pentikin kauniin koristeen ja anopilta komeat korvakorut. Yhteislahjoina niiden suklaiden lisäksi, glögiä, perheseinäkalenteri, jouluinen koriste yms.

Mies yllätti täysin ja oli puhunut tontuille, että ilahtuisin varmasti valkokultaisesta timanttisormuksesta. <3 Se on kyllä niin kaunis. Minulla on paljon sormuksia, niin rihkamaa kuin Kalevalaa, niin H&M-sormuksia kuin yksi kapea timanttisormus (myöskin mieheltä), että ei tämäkään sormus jää todellakaan vähälle käytölle. ;)


Perheseinäkalenteri on tullut nyt jo useampana vuotena pakettien sisältä ja suklaata ja muita herkkuja meidän perheessä todella rakastetaan, ovat siis aina passeli lahja! Kirjoja saamme niin minä kuin mieskin joka vuosi, mutta tänä vuonna tämä Minun tarinani -kirja oli iloinen yllätys. Muita kirjoja pakettien kääröistä ei löytynytkään, mutta ei se mitään. :)

Aiemmin olimme jo avanneet kotonamme paketit jotka olivat saapuneet meille Suomesta ja saimme koko perhe ihanat Suomessa kudotut, ohuet villasukat. Viime vuonna taisimme kyllä olla koko perhe aika kiltti, niin mukavia juttuja partasuu Pukki meille toi. (Oli muuten ihan oikea parta Pukilla ;))


Hyvää alkanutta vuotta ja viikkoa sinulle. <3

Loppuun muutamat kuvat meidän herkuista (osa lahjoja, osa itse hankittuja). :) (Suomesta tuli kyllä hankittua kaikenlaista, olimme varmasti kummallinen näky, kun roudailimme tavaroitamme autosta väsyneinä. :D :D)

















keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Vuosi 2019! We are ready!

Hyvää alkanutta vuotta kaikille sinne ruudun toiselle puolen. Olen viettänyt hiljaiseloa blogissa jo kohta parisen viikkoa. Edelliset postaukset tulivat eetteriin ajastuksella. Nyt pääsin pikaisesti kirjautumaan pöytäkoneella täällä Suomen majapaikassa ja ajattelin tulla sanomaan heipat sinne teille. :)

Oikein hyvää alkanutta vuotta Sinulle, terveyttä ja onnea paljon ja vieläkin enemmän!

Palaan kuvien ja pidempien postausten kera sitten ensi viikolla, kun olemme jo kotosalla. Kiva olla lomalla, ihana olla Suomessa, mutta on myös mukava palata kotiin lepäilyjen jälkeen. Loma tekee aina hyvää. Nyt, kun C1-kurssin koe on läpäisty (jeee!!!) voi taas hyvillä mielin miettiä tätä vuotta ja keksiä taas jotain muuta haastetta elämään. Lapsilla alkaa viimeinen lukuvuosi Grundschulessa ja kouluhautkin pitää aloittaa heti vuoden alusta. Jännittävää! Miehellä on tuttuun tapaan pitkiä työpäiviä ja työreissuja luvassa. Pitää keksiä joku kiva perheloma sitten kesäksi. Joku motivaattori jaksaa taas paahtaa lopputalvi ja alkukevät.

Innolla olemme nauttineet Suomessa olosta ja nauttineet täysin siemauksin lumesta. Edes se pieni lumipeite on aivan mahtava juttu. Kiva ulkoilla ja leikkiä lumessa. Allekirjoittanutkin on laskenut pulkalla ja kiljunut enemmän kuin pikkulapset mäessä yhteensä... ;)


Eli palaan ruutuun ensi viikolla,
voisin postailla vaikka kivoista joululahjoista
ja mitä olemme Suomesta ostaneet Saksaan vietäväksi.


Kaikkea hyvää <3