Vanhassa kodissa...

Tulee aina niin hyvin fiilis, kun törmää tuttuihin. Olkoon sitten kaupan kassalla tai vaikka lääkärin vastaanotolla, on kiva tavata joitain tuttuja naamoja joita et kovin usein näe. Ei sillä, etteikö heitä olisi kiva nähdä joita näkeekin usein... Heh! Tapasin Lidlin fillaritelineillä vanhan vuokraemännän, meidän toisesta Saksa-kodista siis. Kyllä meillä juttua riitti vaikka viime kerrasta olikin aikaa enkä siis tunne rouvaa niin mielettömän hyvin. Mukava keski-ikäinen rouva kuitenkin. Mahtoi varmaan ihmetellä, kun olin niin puheliasta sorttia tänään. Mutta tykkään ylipäänsä puhua ja kuunnellakin, olen sellainen hölösuu.

Tulee hyvä fiilis siitä, että kaikkien näiden vuosien jälkeen on paljon ystäviä ja sitten niitä hyvänpäivän tuttuja. On ihmisiä keiden kanssa vaihtaa ohimennen pari sanaa tai niitä keitä kutsuu luokseen kylään. Ei pidä ollenkaan pitää sitä aivan itsestäänselvyytenä, ei se ystävystyminen ole aina helppoa ulkomailla tai saati missään. Tai siis se vaatii itseltään paljon ja siltä vastapuolelta. Uskaltaa avata suun ja olla avoin uudelle. Ei sen uuden sydänystävän tarvitse ilmaantua hetkessä tai voi ilmestyäkin, mistäs sitä kukaan tietää. Uusi kulttuuri ja kieli kyllä tekevät sen oman haasteensa, mutta väliäkös sillä, jos alkuun menee sanat sekaisin. Kyllä minäkin hölisin varmasti ihan puuta heinää siellä Lidlin pihalla ja rouva sai ihmetellä minun hassua saksaani. ;)



Nyt fiilistellään hieman sitä meidän vanhaa
kotia ja lisään parit vanhat kuvat sieltä.
Ihan nyt sen kunniaksi, että törmäsin
siihen vanhaan vuokraemäntään.
Ja haasteena kaikille siellä, että jutelkaa
siellä bussipysäkillä tai kauppajonossa
ihmisille, ties vaikka löytyisi se uusi
sydänystävä (ja ei siis niissä vanhoissa
sydänystävissä ole mitään pahaa ;))


Kivaa viikonloppua Sulle!!