Second-hand-ajatuksia

Nyt ehkä sohaisen muurahaispesää...ehkä, ehkä en. Riippuu kuka lukee postaukseni. ;) Postauksen aihe tuli mieleeni viimeksi tänään, kun puin toiselle lapselle second-hand puseron, todella hyvänä pidetyn H&M:n raidallisen, hieman erikoisen mallisen collegepaidan. Lapsi pitää siitä kovasti ja niin minäkin. On lämmin, kauniin värinen sekä tosiaan, hyvin pidetty. Lapsilta löytyy ja on aina löytynyt second-hand vaatteita, mielestäni asia on täysin luonnollista, ehkä näe siinä mitään kummallista. Jos vaate on ehjä, puhdas sekä käyttökelpoinen johonkin tiettyyn tarpeeseen/tilanteeseen en näe syytä etteikö se voisi olla myös käytettynä ostettu.

Vauva-aikana lapsia lahjottiin kauniilla vaatelahjoilla. Saimme myös itseasiassa kolme (?) ;) äitiyspakkauslaatikkoa. Samoihin aikoihin lapsille syntyi serkku. Hän venähti vauva-aikana lastemme ohi hujauksessa joten saimme myös hänelle pieneksi jääneitä vaatteita. Vaatteita tuli joka tuutista, osa niistä säästettiin (muistojen laatikkoon), osa myytiin kirpparilla, osa lahjoitettiin ja osa oli kokenut porkkansosesekamelskassa sellaista tuhoa, ettei edes Vanish-suihkeet auttaneet. ;)

Minulle kirpparimeiningissä ykkösasia ei ole säästö, koska nykypäivänä ketjuliikkeet myyvät hävyttömän halpaan hintaan edellisen sesongin vaatteita. Lindexin toppaa voit ostaa samalla hinnalla kuin lastenkirpparilta Reimaa...toki, hinnan määrittelee myyjä, ja ostaja valitsee tuotteen, joten siihen en puutu. (Myönnän, että joskus ihmiset hinnoittelevat vaatteitaan yläkanttiin, vain sen tähden, että niskalapussa roikkuu jokin 'merkki'.) Mutta etenkin vauva-aikana minua ihastutti ne erilaiset merkit joista en ollut aiemmin kuullut tai esimerkiksi käsintehdyt neuleet tai kotitekoiset mekot. Tyttärellä olikin muutamat kotiompelijan ihanuudet, sellaisia ei tullut joka lapselle vastaan! Tuntui uniikilta ja hienolta pukea sellaisia lapsen ylle.

Lapset eivät ole minulle tyylini jatke. Vaikka itse pukeutuisin mustavalkoiseen asukokonaisuuteen lapset saavat olla riemunkirjavia. Vaikka pöksyissä, puserossa, takissa ja myssyssä olisi kymmentä eri väriä, en vaihdata lapsilla vaatteita (jos, joskus haluvat valita vaatteensa itse) he ovat ne itse valinneet, tyylinsä kullakin. :) Lämmin, hyvä olo on varmasti kaikille mukavinta, lapsille, vanhuksille ja ihmisille siinä välillä. ;) Tuntuu hiukan erikoiselta edes kirjoittaa aiheesta, mutta ei se varmasti niin kaikilla mene. Enkä mene väittämään, että itse olisin oikeassa tai se miten meidän perheessä valitaan merkit, kuosit ja mallit, jokainen valitsee omansa. Tyyli on vapaa. :)

Ja nämä legendaariset lauseet "Minun lapseni ei kulje kaupungilla räkä poskella, likaisissa vaatteiessa! Ei ikinä!" :D

Viime viikolla puin lapsille uudet farkut jalkaan, kivat toppaliivit, tällä kertaa eivät valinneet vaatteita itse, koska oli kiire. Kun olimme paikan päällä (naapururinrouvan synttärikylttiä rakentamassa) ja lapset menivät omia menojaan muiden lasten kanssa ei mennyt kuin hetki, kun hauskaa pitänyt lapsi tulee likomärät, uudet farkut jalassa eteeni, surkea ilme naamallaan. :) Mutta mitä JOS lapsi olisi saanut valita asunsa, olisiko valinnut käytönnölliset kosteudenpitävät tuulihousut ja näin ollen kylttienrakentelukin olisi jatkunut ennallaan? Oliko tämä nyt sitten kuitenkin äidin syytä, kun en antanut lapsen luovuuden kukkia ja antanut itse valita....

Tiedä häntä....

Sen tiedän, että kirppistely on hieno asia ja se jota se nappaa niin ok, mutta muunlainenkin mielipide on ihan ok.

Keskiviikkoterveisin.