Saksassa valitaan 'oma kotilääkäri', Hausartz. Minä aikanaan valitsin omani kuulopuheiden perusteella, oli kuulemma hyvä tyyppi. Ja niin hän olikin! Sain mongertaa asiani saksaksi (tullessamme tänne saksan kielitaitoni oli aika ruosteessa...) tai sitten selventää englannilla jota lääkärikin puhui erinomaisesti (ei nimittäin ole vieras asia, että erikoislääkäri ei osaisi lausettakaan englanniksi...). Ei jäänyt koskaan mitään hampaankoloon. Lastenlääkärin kanssa on sama juttu. Vaikka kuinka ollaan ulkomaalaisia ollaan ihan samanlaisia potilaita hänelle kuin muutkin. Toki asiaan voi vaikuttaa se, että tämä lastenlääkäri itsekin on syntynyt muualla...tiedä sitten. Kerran jouduin hoitamaan Suomivieraallemme lääkärinajan hänen äkisti sairastuttua. Vaikka kuinka ko. henkilö tiesi tasan tarkkaan omista vaivoistaan lääkärissä käynti ei olisi voinut olla yhtään vaikeampi operaatio. Mistään supervakavasta ei ollut kyse, mutta asiasta tehtiin ilmoittautumistiskillä elämää suurempi issue! *huoh* Muistan vieläkin sen hetken kuin eilisen. Mutta sellaisissa tilanteissa epäystävällisille asiakaspalvelijoille ei voi muuta kuin hymyillä ihan perskuleen leveästi. ;) ;)
Paljon on mietteitä, ei aina osaa pukea sanoiksi.
Mutta tällaista tällä kertaa.
Tämä ilta on sujunut piirrettyjen parissa sadetta kuunnellen!
Tylsä kuva kivasta Brysselin-tuliaisesta,
tästä tulee hedelmäkulho!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti