Malaga part II

 

Ja laitetaas nyt vielä yksi setti kuvia ja sitten varmasti riittää. :)

Jalat ehkä puuduksissa (pitää muistaa hyvät kävelykengät tai lenkkarit!), 

mutta maisemien katselu on kaiken kiipeämisen arvoista.

Kaupunkia ja merta voi myös ihailla yläilmoista kiipeämällä 

Gibralfaro kukkulalle. Saman niminen linna sijaitsee kukkulan 

huipulla ja josta on komeat näkymät. 

Gibralfaron linna on Málagan kaupungin ja provinssin ikoni, joka on kuvattu sekä kaupungin että provinssin lippuun ja sinettiin. 900-luvulla rakennettu ja 1300-luvulla linnoitettu monumentti kohoaa maurilaisen Alcazaban linnoituksen yllä Montes del Malagan vuorijonolla. Huipulta näet vanhat kaupunginmuurit, Málagan sataman sekä Välimeren rantaviivan. 

Kiipeä linnaan jalan seuraamalla käytävää Alcazabalta, tai aja taksilla tai bussilla suoraan portille. Toinen vaihtoehto on patikoida koko matka huipulle. Seuraa joko jyrkkää mukulakivistä polkua mäkien ja mäntymetsän läpi tai kiipeä mutkittelevat portaat, jotka alkavat Plaza del General Torrijosin aukiolta. Kiipeäminen on kova urakka, mutta matkan näköalat palkitsevat vaivannäön. 

Gibralfaron nimi on peräisin arabian kielen mäkeä merkitsevästä sanasta yabal ja kreikan kielen majakkaa tarkoittavasta sanasta faruh. Tästä voi päätellä, että vuorta käytettiin tähystyspaikkana jo kauan ennen linnan ja moskeijan rakentamista vuonna 929. Moskeijasta tuli kristittyjen temppeli, muodostaen mudéjar-tyylisen yhdistelmän arabialaisia ja eurooppalaisia vaikutteita. (Lähde: Expedia.fi)

Gibralfaro has been the site of fortifications since the Phoenician foundation of Málaga city, circa 770 BC. The location was fortified by Calif Abd-al-Rahman III in 929CE. While, At the beginning of the 14th century, Yusuf I of the Kingdom of Granada expanded the fortifications within the Phoenician lighthouse enclosure and erected a double wall to Alcazaba. The name is said to be derived from Arabic, Jbel, rock or mount, and Greek the word for light, Jbel-Faro, meaning "Rock of Light". The castle is famous for its three-month siege in 1487 by the Catholic monarchs, King Ferdinand and Queen Isabella, which ended when hunger forced the Malagueños to surrender.

The most visible remains of the Castle today are the solid ramparts rising above the pines. In the Centro de Interpretación de Gibralfaro (Gibralfaro Interpretation Center) in the former gunpowder arsenal of the Castle is a little museum that shows the castle’s history over the centuries since the Reconquest. The castle was used as a military base until 1925.At the end of 2005, a thick forest of pines and eucalyptus trees were planted on the hill. On its outskirts are the historical buildings of the seminary and the Alcazaba, the Jardines de Puerta Oscura (Dark Gate Gardens), as well as a Parador. (Lähde: Wikipedia)