keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Haastattelu Ilta-Sanomissa

Kylläpä yllätyin, kun huomasin taannoin yhteydenottopyynnön toimittajalta Suomesta. Toimittaja sitten soitteli minulle päin ja hän halusi kovasti tietää saksalaisesta kouluruokailusta. Olinhan kirjoittanut aiheesta postauksen hetki sitten. Pienen blogini vaatimaton ruoka-aiheinen postaus oli noteerattu jossain.

Oli todella jännittävää antaa haastattelu puhelimitse, olihan se minulle ihkaeka kerta! Toimittaja tuntui hyvin ystävälliseltä ja minä puhua pölötin pitkät pätkät. Kaikkea ei edes artikkelissa mainita mistä itse mainitsin. Toimittaja kysyi myös lupaa siihen, että siteeraa minua suoraan blogistani. Täällä blogissa tietysti hölisen postauksesta toiseen kaikenlaista. Omia mielipiteitäni tai kokemuksiani, jokaisella tietysti omansa ja minulla omani.

Juttu keskittyy tosiaan niihin eroihin Saksan ja Suomen välillä mitä tulee kouluruokailuun. Onhan niissä tietysti jo se ero, että täällä sinä päätät syökö lapsesi koululounaan (vai kenties tuo omat eväät, jotka voi syödä sitten iltapäivällä ruokalassa) ja myös tietysti maksat ruoan omasta pussista. Kouluruokailu ei ole siis mikään 'pakollinen' ja tosiaan näissäkin asioissa on niin paljon eroja osavaltioiden ja kaupunkien ja koulujen välillä. Meidän lapset ottavat osaa harrastuksiin koulussa ja siksi myös jäävät koululle aterioimaan.

Onneksi niitä Nutella-lettuja ei ole usein. :D Muuten kotiruoka alkaisi varmaan olemaan lasten mielestä ihan supertylsää! ;) 'Yleensä' kouluruoka on jotain keittoa, pastaruokaa tai lihapullia. Eli melko samaa, kuin mitä Suomessakin. Sitten joskus sitä tomaattipizzaa tai broilerischnitzel. Lasten koulun alkaessa kouluruoka oli mielestäni erilaista kuin mitä se on nykyään, voi olla, että ruoantoimittaja on muuttunut. Sitä en tiedä. Hinta ja muut asiat ovat pääpiirteittäin pysyneet samoina.

Kyllähän se huvittaa (anteeksi nyt vaan :D), että Saksassa ruokana saattaa olla Nutellalettuja, mutta sitten taas kaikkeen tottuu. Jopa siihen hasselpähkinälevitteeseen. Meillä kotona kuitenkin makrulaatikkoa, kasvissosekeittoa tai vaikkapa riisipuuroa (lasten herkkua) niin eipä se paljon isossa kaavassa haittaa, että joskus sitä makeampaa sorttiakin syödään. En itse noudata mitään ruokavalioita, eikä perheessämme ole kenelläkään allergioita ehkä senkin takia voin jossain asioissa ottaa melko löysin rantein.

Luitko haastattelun,
piditkö siitä? :)
Toivottavasti ihmiset ymmärsivät
pointtini; maassa maan tavalla eikä
kumpikaan ole niin sanotusti oikein/väärin.

Mukavaa päivänjatkoa!






24 kommenttia:

  1. Hei!

    Luin haastattelusi ja mielestäni sitä oli kiva lukea. Olen kiinnostunut muutosta Saksaan joten haluaisin kysyä muutamia asoita sinulta, mutta mieluummin sähköpostitse? Miten se onnistuisi, kun en haluaisi laittaa sähköpostiosoitettani tänne julkisesti?

    N.M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voit kirjoittaa minulle kommentin jota en julkaise. :) Voin sitten aiheesta kirjoitella enemmän ja kirjoittaa niin kattavan postauksen kun vaan osaan.

      Poista
  2. Ensimmäisellä Saksanreissulla (railaamassa '84) telkkarista tuli Kinder-mainos missä kehuttiin kuinka hyvä äiti ostaa lapsilleen suklaata koska siinä on maitoa :-) Sen jälkeen on tullut käytyä lyhyempiä ja pidempiä aikoja siellä ja tutulta kirjoituksesi kuullostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh :D Kinder-suklaa (niitäkin nykyään varmasti niin montaa sorttia, että ne itsekään pysy perässä) on kyllä iso juttu täällä. Pitääkin seurata tarkemmin, että minkälaisia ne mainokset ovat tällä hetkellä. :) Kiitos kommentistasi!

      Poista
  3. Näin se on, maassa maan tavalla. Olen itse asunut Keski-Saksassa kohta 20vuotta ja eroja on todellakin mitä kerroit. Ei meidän päiväkodissa tai koulussa ollut nutellaa,tai lettuja jne. Vaan tosi hyvää ja terveellistä ruokaa. Ja eväät piti laittaa ja myös ne terveelliset,koulussa myös nelosluokalla oli ruokaohjeistusta lapsille jne. Ruisleipää saan kaupasta ja leipomosta sekä ruissäpylöitäkin, meillä syödään kaurapuuroa joka aamu, salmiakkia saan kaupasta, siideriäkin jo jne. Eli ei täällä ole niin erilaista enää kuin Suomessa.Mutta sellaista valmiseines kulttuuria ei täällä meidän alueella ole ja se on hyvä vaan,tulee tehtyä "parempaa" ruokaa ilman niin monia lisäaineita Ehkä se riippuu missä kohtaa Saksaa asuu. Olen lukenut joskus jonkun muunkin saksajuttuja ja todennut,ei meillä vaan noin ole,eli pitää aina se muistaakin missä kohtaa asuu täällä.Luomua/biotuotteita meillä on paljon saatavilla ja se suunta on lisääntymässä. Joka osavaltiolla on omat systeemit ja muut hommat,ikävä kyllä ja minusta typerääkin. Kaikkea kivaa sinulle sinne missä oletkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Esther Helmiä :) Kiitos pitkästä ja kattavasta kommentista. Se on muuten yksi asia josta olen halunnut mainita blogissani jo useampaan kertaan, että Saksassa ei ole samanlainen valmisruoka-/mikroateria-kulttuuri. Toki niitä pikaruokia täältäkin löytyy, ihan niin kuin mistä muualtakin, mutta on se huomattavan erilaista. Erot voivat olla suuria, asut sitten lännestä, idässä vai missä. Saksa on iso maa. Kiitos, sinullekin sinne kaikkea hyvää ja mukavaa loppuviikkoa. :)

      Poista
    2. Mä luulin kans, et ei oo eineskultturia. Mutta on sitä! Eismann ja muut pakastepuoljut, jotka tuo einekset suoraan kotiovelle. Pakkasesta pakkaseen... Että siinä meni romukoppaan sekin ihannointi jo vuosia sitten. Se ei vaan ole niin silminnäkyvää kun Suomessa, kun niitä ei ole ruokakaupoissa niin paljoa. Ei nää oo kummoisempia kuin suomalaisetkaan. Laiskuutta löytyy täältäkin...

      Poista
    3. Myykö tämä Eismann mikroaterioita ja sellaisia? Ilmeisesti ainoastaan pakasteruokia, mitä siis Suomessakin paljon. Kuten itse mainitsin yllä, että se pikaruoka on erilaista. Mutta jokainen valitsee, niin Suomessa kuin Saksassa ne omat suosikit, olkoot sitten valmis-tai mikroaterioita. Ei siihen varmasti maailma kaadu, jos joskus syö jonkun valmispizzan tmv. Ja kiitos kommentistasi! :)

      Poista
    4. Juu. Nimenomainen pakastefirma myy valmiita pakasteaterioita myös. Tuli mieleen juurikin ne Suomen mikroateriat niistä. Mun oven takana käy n. parin vuoden välein firman edustaja lyömässä esitteen käteen. Siitä tiedän.
      Einekset voi myös olla ihan ok vaihtoehto sillontällön. Ei niissä mitään pahaa sinänsä ole.

      Poista
    5. Aivan, nyt muistankin tällaisen vastaavanlaisen firman! Kun asuimme aiemmin omakotitalossa meidänkin ovella kävi pari kertaa ko. firma (tai vastaavia tuotteita myyvä kilpailija). Meillä on lähellä tai ainakin lyhyen automatkan päässä useita kauppoja niin sen tähden ei tarvitse ostaa ko. tuotteita. Saan tarvittaessa pakasteruokani siitä lähikaupasta. Mutta varmasti hyvä ratkaisu vanhemmille ihmisille tai sellaisille keillä heikommat mahdollisuudet kaupassakäyntiin. Silloin tällöin tällainen ovelle tuotava pakasteruoka on varmasti ihan hyvä juttu. :)

      Poista
  4. Kiva kun pääsit lehteen! Luin jutun ja siksi löysin Ruisleipää mekin tuomme Suomesta, tai tilaan Finnkiosk.de -sivuilta.
    Puurohiutaleita saa kyllä niin monenlaisia Saksasta, ettei tulisi mieleen rahdata hiutaleita Suomesta. Itse keitän kokojyvähiutaleista puuroa Frankfurtin lähellä.
    Kaiken muun allekirjoitan, paitsi että meillä ruokailu maksaa 6€/ateria/lapsi ja aina on myös terveellinen vaihtoehto, vaikka joskus on jälkiruokatyyppinen lounas (Kaiserschmarrn tai makea Milchreis). Joka päivä on myös luomukasvisvaihtoehto liharuualle. Eri kouluissa on niin eri tavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :) Kyllä, se on niin totta, että eri kouluissa on isot erot. Voin vain vertailla sitä mitä me olemme täällä kokeneet ja voin jotenkin 'yrittää verrata' sitä Suomeen. Onhan omista ala-asteajoistani hieman aikaa... ;) Pitääkin tsekata kaupasta hiutalevalikoimat, että löytyykö jotain maukkaita neljän viljan yms. -puuroja joista itse pidämme. Jos ei, niin aina mahtuu se kolme pakettia matkalaukkuunkin. :) Mukavaa loppuviikkoa sinulle!

      Poista
  5. Olen opettajana eräässä hampurilaisessa Stadtteilschulessa. Meillä kouluruoka on erinomaista, myös kollegani iloitsevat ruoan laadusta. Koulun keittiö tekee myös itse salaatteja, cous cous, taboule jne. Mutta uskon kyllä, että koulun ruokaloita on joka lähtöön, ja yrityksiä, jotka ruokia tarjoavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Deutsch :) Onpa kiva, että teidän koulunne keittiöhenkilökunta valmistaa tuoreita salaatteja yms. kuulostaa herkulliselta. Toivottavasti luit postaukseni jossa kirjoitin meidän lastemme kouluruoasta. Välillä on linssikeittoa, höyrytettyjä kasviksia, jälkkärinä omppua tai banskua. Kun sitten sen muutaman kerran näiden 4 kouluvuoden aikana ollut nutellalettua. Hyvä siis, että täälläkin pääsääntöisesti se ruoka on ihan 'normiruokaa', jos sanaa normaali voi edes tässä yhteydessä käyttää. Kiitos kommentista ja mukavaa loppuviikkoa! :)

      Poista
  6. Haluaisin vaan korjata yhden virheen. Nimittäin niitä allergisia ja ruokavammaisia löytyy täältäkin. Ainoana erona on, että niistä ei välitetä. Lapsi voi jättää tulematta synttäreille, sillä voi olla omat eväät tai se ei syö mitään. Edes kouluruokaa (niissä paikoissa, missä sen saa - sitä ei saa jokapaikassa, ei edes rahalla) ei taata allergiselle/ruokavammaiselle lapselle. Terveisin keliaakikko, joka on nähnyt tämänkin puolen. Tietoisuus on onneksi sentään lisääntynyt näiden vuosien aikana täällä, mutta hitaasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Anonyymi ja huomenta sinne! Harmi, jos olette kokeneet asiat näin, että allergioita ei oteta vakavasti. Se on todella ikävää. Kuitenkin omien kokemusteni kohdalla 'kukaan' ei näytä olevan allerginen. Lapsemme koulukavereista tai muista kavereista. Ja siis tiedän sen siitä, kun molempien lasteni luokkiin saa juhlapäivinä (esim. Karnevaalit) viedä mitä tahansa kotona leivottua. Opettajalta olen kysynyt asiasta. En sitten tiedä yhtään mistä se johtuu. Mutta näin olen itse näiden vuosiemme aikana asian kokenut. Hyvää päivänjatkoa sinne! :)

      Poista
    2. Juu. Täällä se on jotenkin hävettävä asia jos on ruokavamma tai allergia. Ei mainita esim. pähkinäallergiasta mitään, valitettavasti.
      Veikkaan, että tää kuuluu niin olennaisesti saksalaisuuteen, että sitä ei tulehuomioineeksi ellei itse kärsi jostain vammasta/allergiasta. Jokainen huolehtikoot itsestään on motto, joka on mennyt selkäytimeen, kun sitä joka paikassa mulle keliaakikkona toitotetaan. Esim. tarjoilijaa ei saisi hämmentää kysymällä, onko gluteenitonta tarjolla. Näin on minua ihan ravintolapäällikkö sivistänyt. Itse pitäätietää, mitä voi syödä ja mitä ei. Tämä aiheuttaa sen, että saksalainen keliaakikko EI käy ulkona syömässä muualla kuin varmasti gluteenittomuuden ymmärtävässä ravintolassa. Ruokalistoihin on pääsääntöisesti kyllä laitettu väriaineet yms., mutta ei allergeeneja. Onneksi muutosta on havaittavissa.
      Minua aina huvittaa suomalaiset keliaakikot, jotka itkevät leivän perään ravintolassa. Täällä kun olen joutunut kääntymään ravintolan ovelta pois, kun edes pihviä ja salaattia ei ole tarjottu gluteenittomana, ei edes kysymisen jälkeen...
      Tergut Baijerista (pohjoisessa osataan paremmin ainakin keliakia ottaa huomioon!)

      Poista
    3. Todella, todella ikävää, jos ihminen joutuu 'häpeämään' omaa allergiaansa. Koska siinä todellakaan ei ole mitään hävettävää. Joillakin ihmisillä on allergia, tai useampia ja joillakin ei. Mutta niin kurjaa, jos asioita ei oteta tosissaan. Esim vakava allergia (vaikkapa pähkinä) ei ole leikin asia. Ja toivottavasti pikkuhiljaa aletaan ottaa ravintoloissa keliaakikot paremmin huomioon. Terkkuja Baijeriin! :)

      Poista
  7. Näin 50 vuotta Pohjois-ja Eteläsaksassa asuneena äitinä ja mummona voin vain todeta, että sinun kirjoituksesi lisää vain ennakkoluuloja Suomessa. Suomessahan yleensä pidetään, että siellä on kaikki maailman parasta. Maat, kuten Saksa ovat “kehitysmaita“.
    Täällä, kuten Suomessakin saa kaikkea, mutta ruokailutavat ovat erilaiset, myös ruokakulttuuri. Me syömme muuten ja myös tyttäreni perhe Suomessa hyvin saksalaisittain. Ja olen kuunnellut sukulaisteni lapsilta, että he yleensä jättävät kouluruuan syömättä. Ja jos laitan heille herkullista pastaa,tuoreitten vihannesten kera, he onkivat pastan,eivätkä vahingossakaan syö vihanneksia. Eivätkä myös kovin puuroakaan.
    Minun mielestä tämä vertailu pitäisi lopettaa. Siitä ei ole kenellekään hyötyä ja lisää vain ennakkoluuloja.
    Maassa pitää elää maan tavalla ja pulinat pois. Suomessa on monta asiaa hyvin ja sama Saksassa.Jos sitä ei hyväksy, täytyy pysyä kotimaassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei sinulle Anonyymi ja kiitos kommentista :) On todella, todella ikävää jos te koette, että kirjoitukseni lisää ennakkoluuloja. Koska sehän ei ole päämääräni. Toimittaja soitti minulle ja kirjoitti keskustelumme ja blogini pohjalta pienen jutun. Kuitenkin asiat joista kirjoitan ovat omia kokemuksiani ja mielipiteitäni. Toivottavasti kukaan ei lue artikkelia niin, että kaikkialla Saksassa näin olisi. Jos meidän lapset ovat saaneet muutaman kerran nutellalettuja koulussa, niin onhan se tietysti varmasti monen mielestä mielenkiintoista. ;) Kun kuitenkin yleensä se koulussa tarjoiltu ruoka on ihan muunlaista. Mutta ehkä olit lukenut muutaman muun postaukseni joissa kirjoitin asiasta. Siellä kerroin nutellaletun lisäksi muistakin nautituista aterioista. Pidän Saksasta ja Saksassa asumisesta. Mutta olen kuitenkin elänyt sen verran monta vuotta Suomessakin, että vertailu on mielestäni ihan mielenkiintoista. Vertailu ei tarkoita yksinomaan sitä, että toinen olisi toistaan paljon parempi. Mutta nyt aamiaiselle nauttimaan paikallisen leipomon paistamasta sämpylästä, toivotan teille oikein mukavaa viikkoa! :)

      Poista
  8. Hei.Oli kiva haastattelu. Kommentit perässä ihmetytti onko toi, niin kauheeta, jos joskus on tarjolla lettuja nutellan kanssa sehän saa vain hymyn lasten huulille. Itsellä aikanansa oli urheiluhullu opettaja joka meidän koulun voitettua, vaikka hiihtokilpailut soitti läheiseen kauppaan ja sieltä tuotii limpsapullot ja munkkipossot kaikille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Heh, kylläpä kenelle tahansa herkut kelpaisi! ;) Nutellalettu toisinaan ei varmasti maailmaa kaada. Ja kuten, olen nyt monesti maininnut ettei se mikään jokaviikkoinen ruoka ole. Kuten kirjoitin, että voisi olla mahdotonta enää lapsille kasvissosekeittoja tarjoilla, jos lettuja syötäisiin päivät pitkät. Tälläkin viikolla lapsilla ollut mm. broileriruokaa koulussa, ihan normaalia 'kouluruokaa' siis. Kiitos kommentista ja mukavaa loppuviikkoa!

      Poista
  9. Onnittelut haastattelusta! Sait kivasti samalla näkyvyyttäkin blogillesi. Tytär tietää, että seuraan tämän nimistä blogia ja kertoi minulle, että blogistasi on juttu lehdessä. Kiva juttu 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos sinulle :) <3 Minun pieni, vaatimaton blogini sai kyllä mielestäni jo liikaa huomiota! :) Enhän minä tällaiseen olen lainkaan tottunut. Kirjoittelen ja höpöttelen täällä kaikenlaista mitä olenkaan tehnyt tai nähnyt ja kokenut, en yhtään arvannut, että tästä saisi jutun juurta aikaiseksi. ;) Kiitos, kun aina kommentoit. Mukavaa viikonloppua!

      Poista