Nyt on ikävä Suomeen!

Nyt kun olemme saaneet Suomesta ikäviä uutisia (vaikka lonkkansa murtanut sukulainen voi nyt olosuhteisiin nähden ihan hyvin) on sinne kotimaahan entistä kovempi kaipuu! Tällaisten harmillisten juttujen tapahtuessa sitä huomaa niiden sukulaisten ja omien vanhempien olevan aika kaukana. Vaikka enhän minä osaisi tai voisi mitenkään auttaa, mutta että olisi edes lähempänä. 

Omat vanhempani ovat onneksi pysyneet terveinä. He ovat käyttäneet maskia jo pitkän aikaa ja käyvät hyvin harvoin asioilla tai ruokakaupassa. He ovat valinneet joko suuren marketin josta saavat kerralla kaiken mahdollisen pidemmäksi ajaksi ja käyvät ostoksilla heti ovien avautuessa. Tai sitten ovat valinneet hieman syrjemmässä olevan pikkukaupan jossa ei ole pelkoa ihmistungoksesta. Äitini on myös pidemmän aikaa tilaillut nettikaupoista silloin tällöin tarpeellisia asioita ja myös tällä tavoin välttänyt ostoksilla käynnin. 

Isäni rakkain puuha on sukulaisten metsässä puutöiden teko, mutta siellä hän ei törmää kehenkään ehkä oravaan ja sukulaismieheen metrien päässä. :) Istuvat kivien päällä eväsleipiään syöden, mutta pitävät kuitenkin välimatkaa. (Miksi muuten ulkona ne eväät maistuvat niin paljon paremmalta?) Ja vanhempieni lemppariretkikohteessa ei kuulemma sunnuntai-aamuisin ole muita kävelijöitä. Ja joskus ottaneet eväätkin mukaan. Tosi hyvä, että pandemia-aikana tulee ulkoiltua ja liikuttua turvallisesti.

Vaikka äitini on muutaman vuoden isääni vanhempi, saa isäni rokotteen jo tällä viikolla koska hän sairautensa takia kuuluu riskiryhmään. 

Joku kysyi minulta, että matkustammeko Suomeen pääsiäisenä, mutta emme ole nyt matkustamassa minnekään. Toivottavasti edes kesällä pääsemme piipahtamaan Suomeen...Mutta sekin voi olla vielä suuri kymysmerkki. Toivon sitä toki koko sydämestäni!

Pitää vaikka huomenna jakaa ohje donitseista jotka leipaisin eilen! Mutta muuten tänään ihan perushuttua, lasten läksyjä sekä kotitöitä. Hyviä vointeja sinne kaikille ruudun toiselle puolen! ❤