Lauantaiterkkuja!
Ihan ensimmäiseksi ennen kuin kirjoitan muutaman rivin kuvissa näkyvästä salaatista haluan kirjoittaa siitä miten tärkeä harrastus tämä blogin kirjoittaminen minulle on. En ole ammattivalokuvaaja enkä saa palkkaa näistä postauksistani, mutta voi että tykkään kovasti! Luulen, että tämä innostunut fiilikseni juontaa juureensa siitä, että tällä hetkellä ei oikein edes voi harrastaa mitään kodin ulkopuolella. (Ellei lenkkeilyä nyt lasketa.) Ja kun harrastustoiminnat ovat tauolla, on kenties enemmän aikaa olla blogin parissa.
Meillä on ollut Canonin järjestelmäkamera noin 15 vuotta. Se on hyvä apu blogia tehdessä, vaikka tänä päivänä kaikki voivat räpsiä kuvia missä ja milloin vain. Melkein jokaisen taskun pohjalta löytyy se älypuhelin jolla voi ottaa laadukkaita kuvia. Yleensä kuvaan järjestelmäkameralla, vaikka en osaakaan käyttää kaikkia asetuksia. Mutta jos opettelen sitten 15 vuoden päästä lisää... ;) Enkä omista Photoshop-lisenssiä, mutta Windowsin kuvankäsittelyohjelma on ollut tarpeeksi hyvä. Oman luurin tallennustila on täynnä. Kuvaan niin perheenjäseniä kuin maisemia tai jotain ihan hassua, jonka taiteellista näkemystä vain minä osaan arvostaa. ;)
Olen tuntenut riittämättömyyttä auttaessani lapsia aamusta iltapäivään asti kouluhommissa. Välillä paremmalla menestyksellä ja välillä keskinkertaisella. :D Mutta yleisesti ottaen meidän trion tiimityöskeltely on ollut mallikelpoista. Mutta usein iltapäivisin otan itselleni omaa aikaa ja kirjoitan blogiani. Keitän teetä ja hiivin ison kuppini kanssa työhuoneeseen näpyttelemään ja ihmettelemään ottamiani valokuvia.
Tiedän myös muutaman sukulaisen lukevan blogiani, on jotenkin hauska tietää, että he tietävät meidän puuhailut. (Tai kotona olemiset, heh!) Ja tällä tavoin pysyvät meidän meiningissä mukana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti