-

-

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Hyvä vai huono?

Lähiaikoina olen 'joutunut' pohtimaan asioita missä on hyvä, huono tai kohtuullinen. Aloitin muutama viikko sitten taidekurssin jossa vapaavalintaisesti opettajan ohjeistuksella valitaan työskentelytapa, tyyli ja aihe. Opiskeluideni takia olen joutunut olemaan luova ja erilaisia menetelmiä olen vuosien varrella kokeillut. Missään nimessä en sano olevani paras mahdollinen vaikka olen kuulemma piirtänyt (ja puhunut....) ennen kuin olen osannut tehdä mitään muuta. Mielestäni kiinnostus asiaan kuin asiaan on paljon tärkeämpää kuin täydellinen osaaminen, kiinnostuneena koitat ylittää edes itsesi ja haluat oppia. Piirrän koiran eri tavalla kuin joku toinen, tai leivon täytekakun eri lailla, mutta toisaalta autoa en osaisi korjata enkä puhu sanaakaan ranskaa. Joku loistaa toisessa asiassa ja joku toinen täysin muussa. Miksiköhän joillekin ihmisille on niin himputin tärkeää osata kaikki asiat hetinytasap ja vieläpä virheettömästi? Ketään sormella osoittaen tai muutenkaan, ihan hyvillä mielin olen asiaa viime päivinä miettinyt.

Työ mitä taidekurssin tunneilla olen väsäillyt ei tule koskaan seiniämme koristamaan ;), mutta tunnen tyytyväisyyttä, kun voi olla pitkästä aikaa luova. Odotan myös hehkulampun syttymistä pääni yläpuolelle, jotta saisin otettua itseäni niskasta kiinni ja aloittaisin säännöllisen ompeluharrastuksen. Hyvä kone ollut syksystä asti ja olen käyttänyt sitä korkeintaan neljä kertaa. Omassa kodin rauhassa olisi hyvä harjoitella ja opetella koneen saloja. Ensimmäinen ompelutyö voisi olla jotain hyvin simppeliä vaikkapa essumallinen kesämekko tyttärelle. Ala-asteella (kässäopen avustuksella) ompelin itselleni fleecekankaisen yöpuvun. Siitä tuli hieno ja opettajakin piti siitä niin paljon, että arvosana taisi olla 9+. Jos reilut 20 vuotta sitten olen saanut jotain kelvollista aikaa, ehkä tänäkin päivänä....Linnanjuhlien tylliunelmia en aloita tehtailemaan. :D



Saksan puhuminen on täysin sama, en odota olevani paras, mutta en häpeä tekemiäni virheitä. En voi oppia, jos en avaa suutani! Nykyään mieskin puhuu enemmän kuin aluksi, ei enää välitä mitä muut ajattelevat, suomalainen ääntäminen kuulostaa varmasti hyvin hauskalta, kiva, jos voi ilahduttaa kanssaeläjiä. ;)



Tarkoitus ei ollut paasata, mutta koin, 
että asiat on kirjoitettava jonnekin ylös. 
Oma blogi, 
sehän on siis paras paikka siihen tarkoitukseen.

Mukavaa keskiviikkoa.






2 kommenttia:

  1. Mulla on ollut hyvin samanlaiset mietteet aloittaessani ohjelmoinnin kurssin viime viikolla.Välillä tekee mieli vetää raivarit, kun ei vaan osaa. Sitten kun saa vaikean tehtävän ratkaistua, niin haluaisi juosta pihalle huutamaan Who's your daddy! (tai jotain muuta yhtä kornia).;) Vähänkö elämä olisi tylsää jos olisi hyvä kaikessa.;)

    VastaaPoista
  2. Heh ;) ehkä kanssaopiskelijoilla menisi pasmat hiukan sekaisin, jos lähtisit pihalle kirmailemaan...mutta hieno tunne varmasti kun hommat natsaa!!

    VastaaPoista