Mitä asioita kaipaan ajalta ennen koronaa

H a l l o !

Ihan turha kääntää puukkoa haavassa ja aiheuttaa itselleen pahaa mieltä. Miten se sanonta menee, että 'sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee.' Siis aivan turhaa tällainen mietiskely, mutta en kuitenkaan malta olla kirjoittamatta postausta, kun asiasta miehen kanssa yhtenä päivänä juttelimme. 

• Ne kivat pienet retket! Niitä on ehkä kovin ikävä (jos ei Suomeen matkustusta oteta lukuun.) Meillä oli pitkän aikaa tapana ottaa suunnaksi viikonloppuisin joku uusi kohde. Saattoi olla vaikka meille ennestään tuntematon linna, museo, puisto, leikkipaikka, jätskibaari jne. Joskus oli myös kavereita mukana ja sovimme yhdessä tutustuvamme uuteen paikkaan. Kivaa ajanvietettä oman perheen kesken tai porukalla. Ja lasten ehdoilla toisinaan myös. Nyt lapset eivät käy missään ja minäkin vain ruokakaupassa...
• Kahvilatreffit ystävän kanssa! Ei tarvitse kauaa houkutella, jos joku pyytää minua kanssaan kakkua syömään. ;) Höpöttelyt herkuttelun ohessa ja pikaisetkin tapaamiset ystävän kanssa antoivat buustia loppupäivään. Erään ystävän kanssa oli tapana käydä ensin reippailemassa kävely-/pyöräilylenkillä ja sitten sen jälkeen syömään/kahvilaan.
• Uimahalli sekä kuntosali! Talven ykkösharrastus perheen kesken oli uiminen. Kävimme lauantaisin ja/tai sunnuntaisin joko oman kaupungin hallissa tai naapuripaikkakunnalla pulikoimassa. Joskus mies kävi keskenään lasten kanssa. Kun taas kuntosali on ollut jo monta vuotta se minun oma paikka jossa käyn yksinäni (harvemmin miehen kanssa). Ilman mitään stressiä hurjista tuloksista ja litteästä pyykkilautavatsasta. ;) Ihan vaan omaksi iloksi ja oman aikataulun mukaisesti.
• Lasten karate! Lapsille muutamassa vuodessa tuikitärkeäksi muodostunut harrastus on ollut pitkään tauolla. Viimeksi kai kesällä ovat käyneet harkoissa. Eihän se sama juttu ole, että kotona omassa huoneessa harjoittelisivat liikkeitä, kyllä siihen tarvitaan sensei sekä ne kivat, kannustavat tiimikaverit. (No nyt on pakko sanoa, että porukassa on yksi lapsi joka todella hankalalla käytöksellä häiritsee muita sekä on kiusannut meidän lapsia monet kerrat. Asiasta on ilmoitettu myös tämän lapsen äidille, mutta ei ole vielä ainakaan tehonnut...)

Aika pienistä asioista se tavis-arki koostuu. On lasten koulua, omia ja lasten harrastuksia sekä tietty kotitöitä ja ystäviä. Mutta sitten, kun kaikki tällainen on kiellettyä ja paikat laitetaan kiinni (ja myös pidetään kiinni kuukausitolkulla), niin on se kyllä ihmeellinen tunne. Ja minä tai sinä, me emme ole ainoat jotka joutuvat elämään ihan samanlaista elämää tällä hetkellä. Se, että ei pääse harrastamaan on varmasti aika monen mielen päällä tällä hetkellä. Toki, ei tietenkään se suurin murhe tällä hetkellä. Kyllä se enemmin on se, että kauanko tätä kaikkea kestää. Mitä tapahtuu seuraavaksi? Kuka sairastuu ja miten siitä tervehdytään...

Törmäsimme tuttuihin leikkipuistossa ja keskustelimme pitkän tovin heidän kanssaan (turvavälit huomioiden!). Kun olimme lähdössä jatkamaan matkaamme mies totesi heille, että kun tämä kaikki on ohi, niin toivottavasti tapaamme kakkukahvien kera. :) 

Sitä odotellessa. <3

p.s. Viime vuonna minun espanjan alkeiskurssi tyrehtyi sen saman tien, kun oli alkanutkin. Ehkä syksyllä voisi taas jatkaa kieliopiskeluja... toivossa on hyvä elää!