-

-

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Prüfung

Nyt kun takanani ovat niin B1 Prüfung kuin B2 voisin kirjoittaa aiheista sanasen, tai oikeastaan itse kokeista ja koetilaanteesta. Toki kuten aina jaksan mainita, nämä ovat henkilökohtaisia kokemuksia ja tavat voivat olla erilaisia kansalaisopistojen kesken.


Koska itse koetilanteet olivat likipitäen identtiset kerrotaanpa sitten tästä jälkimmäisestä kokeesta, on ainakin paremmin mielessä. Eihän siitä ole aikaa kuin noin kaksi kuukautta.

Meidän ryhmästä kaikki eivät suorittaneet B2-koetta, oliko sitten aikatauluongelmia tai sitten halu opiskella hetki enemmän ja mennä kokeeseen myöhemmin, syytä en tiedä. Meidän intensiivinen kurssimme kesti vain kolmisen kuukautta ja siinä ajassa piti päntätä yhtä jos toista kielioppia päähän. Toki tuntui toisinaan, että eihän tässä opi yhtään mitään ja stressi oli päällä, mutta ehkä sitä kuitenkin jotain jäi muistikortille. ;)

Kokeemme alkoi aamulla ja oli tärkeää olla hyvissä ajoin paikalla. Koe aloitetaan juuri sillä kellonlyömällä ei minuuttiakaan yli. Alkuun kokeen valvojat (pari opettajaa kansalaisopistostamme) kertoivat aikataulusta sekä missä järjestyksessä mikäkin osio käydään. Kaikki kirjoitettiin ylös taululle, mutta ilmeisesti osa porukasta oli kokeen takia niin hermostuksissa, että samoja kysymyksiä kysyttiin sekä udeltiin uudestaan aikatauluista vaikka kaikki oli käyty jo kertaalleen läpi.

Itse vastauslomakkeen täyttäminen on tärkeää, että sen tekee oikein. Päivämäärä, koko nimi, äidinkieli, syntymäpaikka ym. täytetään lomakkaaseen sekä kansalaisopiston nimi. Vastaukset 'väritetään' mustaksi ja sekin on tärkeää ettei väritä yhtään yli tai tee muutenkaan omia merkintöjä. Suttupaperiksi saat yhden A4 jossa on kansalaisopiston leima, kokeen kanssa samaan aikaan pitää palauttaa myös tämä suttupaperi.

Ensin oli vuorossa kuullunymmärtäminen (Hörverstehen) johon on käytössä 20 minuuttia. Taisimme kuunnella mm. puhelinvastaajaviestejä. On tärkeää, että koe suoritetaan sellaisessa paikassa jossa on mahdollisimman rauhallista ja hiljaista. Me olimme tämän takia ylimmässä kerroksessa, viimeisessä huoneessa eikä seuraavassa huoneessa tainnut olla kurssia meneillään. Ja toki saa itse pyytää vaikkapa ikkunan kiinni, jos se on epähuomiossa jäänyt auki. Esim. meidän kuuntelutilanteessa tehtiin niin.

Kuunteluiden jälkeen oli vuorossa kielioppi-osio (Die schriftliche Prüfung) johon on käytössä 90 min. Aikaa ei ole liiemmin tuhlattavaksi, kun tekstit ovat pitkiä, sanasto voi olla vaikeaa ja tehtäviä monta. Esimerkiksi oli erilaisia lehtiartikkeleita joihin piti löytää sopivimmat otsakkeet ja osa ei sopinut mihinkään. Sanasto oli ainakin minulle varsin vaikeaa. Mutta itse tekstistä pitää vaan löytää se punainen lanka eikä tosiaan ihan joka ikistä sanaa tarvitse tietää etukäteen. Vaikka tuntuu, että puolitoistatuntia on ruhtinaallisesti aikaa niin ei pidä tuudittautua siihen, että se riittää, jos luet moneen kertaan ja vatvot vastauksia. Pitää vaan keskittyä ja lukea tarkasti.

Ja viimeinen osio ennen suullista osuutta on kirjeen kirjoittaminen (Schriftlicher Ausdruck) johon käytetään vain 30 min. Eli suttupaperiin et kerkiä kirjoittaa kokonaisia lauseita tai kappaleita vaan lähinnä luonnostelet jotakin joka auttaa itse kirjeen muodostamisessa. Kirjettä varten on varsin pieneltä näyttävä tila, mutta kirjettä saa jatkaa blankolle takasivulle. Sanamäärä on myös varsin tarkkaan määrätty. Liian pitkästä kirjeestä saa kuvan ettei osata tiivistää asioita ja liian lyhyt kirje on sitten riittämätön osoittamaan kielitaitoa. Meidän eri opettajat antoivat erilaisia lukuja mikä voisi olla sopiva sanamäärä kirjeeseen ja itse kirjoitin n. 150 sanaa.

Kirjallisessa osiossa on yleensä kaksi vaihtoehtoa ja kirjoitat siis vain toisesta. Puoli tuntia ei riitä kahteen kirjeeseen. ;) Valitsemassasi aiheessa on myös 4-5 kohtaa joista joudut kirjoittamaan tai sisällyttämään tekstiin. Se on kaikista tärkeintä, että aiheen ymmärtää, kirjoittaa aiheesta eikä jostain muusta sekä kaikki vaaditut kohdat sisältyvät teksiin. Kirjoitusvirheetkin ovat ok verrattuna siihen, että kirjoitat silakasta, vaikka pitäisi kirjoitta aurinkokunnasta. ;)

Me jouduimme odottamaan suullisen kokeen (mündliche Prüfung) alkua kauan. Kerkesin käydä kotona syömässä ja rauhoittumassa. Jo hyvissä ajoin ennen koetta keskustelimme tunneilla kenen haluaisi partnerikseen itse koetilanteeseen. Miltei kaikki valitsivat tutun ja turvallisen vierustoverin jonka kanssa oli jo opiskellut tunneilla muutenkin. Kaikista helpointa varmasti niin.

Suulliseen kokeeseen on varattu noin vartin verran per pari. Me olimme irakilaisen kurssikaverini kanssa viimeisten joukossa. Kerkesimme siis hyvin udella edellä olleilta fiiliksiä itse tilanteesta. Toki meitä kaikki jännitti niin paljon, että en tiedä mitä ne viime hetken vinkit auttoivat...

Ennen kahden kokeenpitäjän eteen astumista (toinen ope oli meidän kansalaisopistosta, toinen oli tullut jostakin kauempaa) saimme olla keskenään rauhassa toisessa huoneessa jossa saimme eteemme aiheet joista joutuisimme kokeessa keskustelemaan. Eli minä ja partnerini luimme samaa tekstiä ja teimme hieman muistiinpanoja suttupaperille. Emme saaneet keskustella asiasta. Jos jonkin asia hämmenti apua sai kysyä yhdeltä valvojaopelta. Emme siis tienneet toisen ideoita etukäteen, mutta tarkoitus olikin itse suullisessa kokeessa keskustella annetusta aiheesta sekä ratkaista jokin asia ja suunnitella jotakin yhdessä.

Jo tunneilla olimme voineet harjoitella esitelmää joka pidettäisiin myös kokeen suullisessa osiossa. Sait valita jonkun kirjan, elokuvan tai vaikkapa matkan ja kirjoittaa siitä lyhyehkön, noin viitisen minuuttia kestävän esityksen. Sinun parisi kuului kysyä esityksen jälkeen pari kysymystä. Tämä esitys piti myös opetella ulkoa eikä siis lunttilappuja saanut olla mukana. Itse kirjoitin varsin simppelin selostuksen viime kesän Disneyland-matkastamme. Sovimme etukäteen koepartnerini kyselevän minulta mm. kenen idea oli matkustaa juuri Disneylandiin. Kun taas partnerini kertoi eräästä kirjasta ja minun kysymykseni oli mm. miksi juuri tämä on hänen mielestään hieno kirja tmv.

Nämä asiat siis pystyimme harjoittelemaan etukäteen, joko tunneilla tai kotosalla. Eli vaikka tilanne jännittää ainakin olit saanut harjoitella jotakin etukäteen. Oli tietysti hyvä, että puhuit tilanteessa rennosti ja kerroit aiheesta kuin, että se olisi kuulostanut suoraan paperilta luetulta.

Itse kokeen valvojat kyselivät jotakin ja täten varmistivat, että olit sisäistänyt ja ymmärtänyt aiheen. Kysyivät vain muutaman kysyksen per nenä ja muutenkin se sovittu varttitunti meni hetkessä ohitse. Toiset parit viipyivät huoneessa kauemmin kuin toiset, en tiedä onko se hyvä vai huono, mutta ainakin se luvattu vartti menee kuin siivillä. En varmaan edes itse muista mitä tilanteessa höpisin, ilmeisesti jotakin semijärkevää... ;)


Nyt tuli paljon tekstiä ja selostin ehkä sekavasti (toivottavasti en!!), mutta kysyä saa ja se kuka parhaiten asiat tietää on se sinun saksan opesi! :)



Mukavaa illan jatkoa, 
tschüss, ich wünsche euch allen einen schönen Abend!

2 kommenttia:

  1. No huh! Aikamoiseen kokeeseen olet joutunut! Tsemppiä vaan!👍

    VastaaPoista
  2. Aikamoinen kokemus, mutta kaikesta selviää suomalaisella sisulla... ;)

    VastaaPoista