-

-

tiistai 16. toukokuuta 2017

3. Klasse hier ich komm!

Mihin aika rientää? Vastahan me astuimme lauttaan muutaman matkalaukun kera ja matkustimme Saksaan. Finnlines kuljetti hermostuneen, mutta innostuneen kaksilapsisen perheen Saksan maankamaralle ja iso muuttokuorma tuli toisella laivalla perässä. Nyt niistä tutteja imevistä, vaippapöksyisistä ipanoista on kasvanut varsin reippaita kakkosluokkalaisia keiden saksa on parempi kuin äidinkieli suomi! (Onhan se suomikin ihan hyvä, mutta puhuvat saksaa niin paljon päivittäin, että helposti vahvistuu ennemmin kuin suomi.) Ensin jännitettiin maahan sopeutumista, sitten päiväkodin alkua ja nyt jo mietitään ensi lukuvuotta...lapsista sen huomaa, että vuodet vierii...

Pari päivää sitten saimme koulusta listan ensi lukukauden, 3. luokan, kirjoista. Olisikohan listassa ollut kymmenisen kirjaa (+ raamattu, jos lapset osallistuvat uskontotunneille) ja ne on joko mahdollista lainata koulun kautta tai ostaa kirjakaupasta. Koska ilmeisen monet aikovat lainata joten mekin päätimme tehdä niin. Ja onhan se selvää säästöäkin toki. Kirjojen ostaminen omaksi on hyvin järkeenkäypää, jos samoja lukukirjoja saa käyttää pienemmillä sisaruksilla...en tiedä kuinka usein nämä lukukirjat sitten vaihtuvat. (Lapsilla on useampia kirjoja joihin ei saa tehdä mitään merkintöjä, kaikki kirjoitetaan vihkoon. Kun pidät kirjan putipuhtaana se voi mennä eteenpäin seuraavana vuonna.)



Kolmannella luokalla alkaa sitten uutena aineena englanti. Muuta uutta ei taida tullakaan lukujärjestykseen, toki sen näkee sitten syksyllä. No tiedän sentään sen, että liikuntatunnit koostuvat pitkälti uintiharjoituksista, varmasti sitten heti syyslukukaudella.


Tällä viikolla vielä lasten yleisurheilukisat
jonne olen menossa avustamaan mittauksissa
ja ajanotossa. Hups! Täytyy olla sitten tarkkana
ja silmät auki, tsempata kaikkia muksuja tasapuolisesti!









p.s. Melkein kaikki saksankielen koulutehtävät kirjoitetaan puhtaaksi vihkoon mustekynällä, eli 'füllerillä¨. Kuulostaa vaikealta ja vanhanaikaiselta, mutta totta tosiaan lapset suorittavat ensin 'Füller Führerscheinin' ja sitten vasta saavat käyttää sitä koulussa ja kotona koulutehtäviä tehdessä. Lasten kaunokirjoitus näyttää kyllä varsin sievältä, kun mustekynän jälki antaa sen oman viimesilauksen. Kuulostaa erikoiselta, varmasti suomalaiskoululaisten mielestä...mutta näin meillä täällä!

4 kommenttia:

  1. Niin siitä vanhanaikaisesta kaunokirjoituksesta. Todennäköisesti minun piti aikanaan jo kansakoulussa opetella kaunokirjoitusta mustekynällä, mutta se muisto on haalistunut. Ainakin opettelin aivan varmasti sitä oppikoulun 1.luokalla. Tarkoittaa, että oli mustepullo, puinen kynänvarsi ja irtonainen terä, jota kastettiin musteeseen. Tehtiin itse käsityötunnilla myös pyöreistä kangaspaloista mustekynänpyyhin,jolla terä puhdistettiin. Oli aika vaikeaa opetella kirjoittamaan siistiä käsialaa ja tiputtamatta mustetahroja vihkoon. Minä kuulun niihin, jotka eivät ikinä saaneet kymmppiä kaunokirjoituksesta, mutta en ottanut sitä raskaasti. Opettajakorkeakoulussa oli pakollisena aineena kaunokirjoituksen luennot ja tietenkin loppukokeena liitutaululle kirjoittaminen, missä piti näyttää että osasi kirjoittaa kirjaimet sääntöjen mukaan. Ei tullut kymppiä taaskaan, mutta ei sillä väliä.Turhauttavin muisto oppikoulusta on kun kaadoin pullollisen mustetta syliini ja päällä oli (ajan tavan mukaan)sievä villaleninki. Mustetta piti sitten yritää pestä helmasta kiireesti. Ei ollut kivaa istua loppupäivää märän leningin kanssa ja varsinkaan kävellä pikkupakkasessa kilometri linja-autolta kotiin, kun helma jäätyi.Musteen tuoksu jäi ikiajoiksi tuoksumuistiini. Muutin Saksaan opettajaksi, opiskelin ja kirjoitin taas kaikki kirjaimet "väärin". Kaunokirjoitustakin piti taas opetella, mutta nyt omin nokkineni .Tuki- ja erityisopeuksessa olin sittemmin ekspertti opettamaan kaikenkokoisten kirjainten kirjoittamista kaikenlaisilla krjoitusvälimeillä kaikenlaisille kirjoitusalustoille. On ylipäätään tärkeää harjoittaa optista havaintokykyä ja käden ja silmän koordinaatiota.En tiedä, miten sitä Suomen kouluissa nykyään harjoitetaan tai onko kaikille tarvitseville lapsille ergoterapiaa tarjolla kuten Saksassa. Näyttää siltä,että Suomen kouluissa viikkotunnit eivät enää riitä kaunokirjoituksen opettamiseen. Jostakin on karsittava, jos halutaan tilaa uusille asioille.Kaunokirjoituskaan ei ole itsetarkoitus.
    Iloitsen kanssanne, että lapsesi menestyvät niin hyvin koulussa. Toivotan kaikkea hyvää ja menestystä seuraavallekin kouluvuodelle.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mukavasta ja mielenkiintoisesta kommentista! On aina kiehtovaa kuulla tarinoita ja omia kokemuksia. Onneksi nykypäivän mustekynää ei tarvitse upottaa mustepulloon, voisi olla, että meidän muksujen vaatteet olisivat jo pilalla... ;) Huomaan kyllä miten lapset keskittyvät kovasti füllerillä kirjoittessa, enemmän kuin 'vain' lyijykynällä ja kuinka se harmittaa, jos tulee ajatusvirhe ja kirjoittaa väärin. Noh, virheistä oppii ja rauhallinen läksyjenteko ei ole kai koskaan ollut pahasta. On mielenkiintoista oppia uusia asioita saksalaisesta koulusysteemistä, lasten kasvaessa tulee aina jotain pientä uutta. Mukavaa viikkoa Sinulle!

      Poista
  2. Niin on aika vierähtänyt!
    Minäkin jouduin koulussa mustekynällä kirjoittamaan. Se oli silloin vaikeaa, mutta uskon oppineeni kaunokirjoitusta ja oma käsialani vahvistui.
    Tämän päivän suomalaiset koululaiset eivät osaa aikuisenakaan kirjoittaa kaunokirjoitusta. Se on sääli!
    Kun nuorena oppii, niin vanhana taitaa!
    Aurinkoista tiistaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on. 😊 Nuorena on vitsa väännettävä...vai miten se menikään...pitääkin joskus kuvata lasten füllerit ja esitellä millaisilla nykynuoriso Saksassa kirjoittaa. 😊 Tiistaiterkkuja!!

      Poista